Mustaruutiammunnassa ampujan asu on sääntöjen mukaan vapaa. Pakollisia varusteita ovat vain suojalasit ja kuulosuojaimet.

Monissa maissa, erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Euroopassa, mustaruutiammunnan perinteisiin kuuluu, että ampuja pukeutuu myös sen aikakauden mukaisesti, jota hänen aseensa edustaa. Tämä tekee kilpailuista näyttäviä ja luo yleisölle vahvan historiallisen tunnelman.

Suomessakin historiallisten asujen käyttöä on pyritty edistämään kilpailuissa, mutta käytäntö ei ole vakiintunut osaksi kilpailukulttuuria. Aiheeseen liittyviä kilpailuja ja palkintoja on järjestetty, mutta osallistujamäärät ovat jääneet vähäisiksi.

Silti kilpailuissa on nähty näyttäviä asukokonaisuuksia. Ampujat ovat esiintyneet muun muassa Savon jääkäreinä, englantilaisina vahtisotilaina, tsaarinajan reservikomppanian kasakoina sekä lännen karjapaimenina. Asuja on kuitenkin ollut liian vähän, jotta varsinaista pukukilpailua olisi saatu kunnolla aikaan.

Mustaruutiammunta on monella tavalla yleisöystävällinen ampumalaji, ja historialliset asut voisivat lisätä sen vetovoimaa entisestään. Syitä vähäiseen kiinnostukseen on kuitenkin useita.

Suomalaiset suhtautuvat harrastamiseen usein käytännöllisesti. Monelle tärkeintä on itse ampuminen, eikä historiallinen eläytyminen tunnu luontevalta osalta kilpailua.

Myös käytännön syyt vaikuttavat. Mustaruutiampujalla on kilpailuissa mukana paljon varusteita, joten ylimääräiset tavarat jätetään helposti pois. Kesähelteillä raskaat sarkavaatteet voivat olla tukalia käyttää, ja jäykät asut saattavat haitata ampumasuoritusta. Koska kilpailutulokset ratkaistaan taululla eikä pukeutumisesta saa lisäpisteitä, moni keskittyy ensisijaisesti suorituskykyyn.

Lisäksi historiallisten asujen valmistaminen vaatii taitoa, aikaa ja rahaa. Harva pystyy tekemään niitä itse, ja mittatilaustyönä teettäminen voi olla kallista.

Asehistorialliset näytökset

Erillisenä kokonaisuutenaan ovat SM-, PM- ja MM-kilpailujen yhteydessä järjestettävät asehistorialliset näytökset. Niissä painopiste ei ole kilpailussa tai tuloksissa, vaan historiallisten joukkojen, aseiden ja varusteiden esittelyssä.

Esimerkiksi SM-kilpailuissa on nähty Haukilahden Urheiluampujien uudelleen henkiin herättämä Helsingin porvariskaarti. Esityksen puvut ja aseistus olivat huolellisesti toteutettuja, ja kokonaisuus sai paljon kiitosta.

Tällaisia näytöksiä olisi hyvä tuoda nykyistä näkyvämmin esille. Niille löytyy yleisöä, ja samalla myös mustaruutiammunta tulee tutummaksi suurelle yleisölle. Historia eri muodoissaan kiinnostaa ihmisiä edelleen, ja hyvin toteutetut historialliset esitykset tarjoavat kiinnostavan tavan tutustua lajiin ja sen taustoihin.