Yhteistä kaikille trap-lajeille on, että niissä ammutaan ampujan edestä poispäin lentäviä kiekkoja. Viisi ampumapaikkaa sijaitsevat rinnakkain noin 3 metrin välein 15 metrin päässä heitinhaudasta. Heitinhauta on ampumatason alapuolella, ja haudassa on yhdestä viiteentoista heitintä, riippuen lajista.
Jokainen ampuja menee omalle ampumapaikalleen. Kukin ampuu kerran vuorollaan, jonka jälkeen kaikki siirtyvät yhden aseman eteenpäin. Näin kierretään, kunnes koko sarja on ammuttu. Omalla vuorollaan ase ladataan, nostetaan olkapäälle piippu suunnattuna ampumasuuntaan ja kutsutaan kiekko “huutamalla” mikrofooniin. Laukaus on osuma, kun kiekosta irtoaa silmin havaittava pala. Yhteen kilpailu/harjoitussarjaan kuuluu yleensä 25 kiekkoa (tai 15 kaksoiskiekkoa).
Automaattitrap muistuttaa hyvin paljon trapia, mutta lajissa käytetään yhtä heitinhaudan keskelle sijoitettua automaattiheitintä. Trapradalla puolestaan käytetään 15 kiinteää heitintä.
Automaattiheittimessä on sivu- ja pystymoottorit, jotka muuttavat jatkuvasti kiekon heittokulmaa. Kiekko lähtee välittömästi ampujan kutsusta, ja se voi lentää ampumasuuntaan nähden 0–45 asteen kulmassa joko oikealle tai vasemmalle.
Kiekon korkeus vaihtelee 1,5–3 metrin välillä. Lentomatka on 76 metriä ja lähtönopeus noin 150 km/h.
Ampujalla on käytettävissään kaksi patruunaa jokaista kiekkoa kohden. Osumasta saa yhden pisteen.
Automaattitrap ei ole olympialaji.
