Yhteistä kaikille trap-lajeille on, että niissä ammutaan ampujan edestä poispäin lentäviä kiekkoja. Viisi ampumapaikkaa sijaitsevat rinnakkain noin 3 metrin välein 15 metrin päässä heitinhaudasta. Heitinhauta on ampumatason alapuolella, ja haudassa on yhdestä viiteentoista heitintä, riippuen lajista.
Jokainen ampuja menee omalle ampumapaikalleen. Kukin ampuu kerran vuorollaan, jonka jälkeen kaikki siirtyvät yhden aseman eteenpäin. Näin kierretään, kunnes koko sarja on ammuttu. Omalla vuorollaan ase ladataan, nostetaan olkapäälle piippu suunnattuna ampumasuuntaan ja kutsutaan kiekko “huutamalla” mikrofooniin. Laukaus on osuma, kun kiekosta irtoaa silmin havaittava pala. Yhteen kilpailu/harjoitussarjaan kuuluu yleensä 25 kiekkoa (tai 15 kaksoiskiekkoa).
Kansallinen trap on Suomessa yleisin harrastettu traplaji. Sen harjoittelu luo hyvän perustan myös muiden traplajien ampumiseen. Lajista käytetään toisinaan myös nimityksiä ykköstrap tai 1-trap.
Kansallisessa trapissa käytetään yhtä heitintä. Heitinhaudasta lähtevän kiekon lentosuuntaa ampuja ei tiedä etukäteen. Kiekko laukaistaan välittömästi ampujan kutsusta, ja se voi lentää ampumasuuntaan nähden 0–30 asteen kulmassa joko oikealle tai vasemmalle.
Kiekon lentokorkeus on aina vakio ja se asetetaan 2–3 metrin välille. Kiekon lentomatka on 50 metriä, ja sen lähtönopeus on noin 100 km/h.
Ampujalla on käytettävissään yksi patruuna jokaista kiekkoa kohden.