Thomas Johansonille voisi antaa sisupuukon fair playsta, oikean olympiahengen ylläpitämisestä ja korkeasta urheilullisuudesta ja moraalista sekä esimerkillisyydestä.
Silmiini pisti tässä lauantain Hesarissa juttu purjehtijoista. Minusta heidän toimintansa olisi ansainnut ainakin laakeriseppeleen ellei muutakin. Johansonilla ja Piiraisella olisi ollut mahdollisuus protestiin kilpailua johtavaa espanjalaiskaksikkoa vastaan. Todistajakin olisi ollut. Ja mitä teki Johanson. Ei nostanut protestia. Ja miksi ei ? Johanson sanoi, että mitalit pitää voittaa purjehtimalla eikä vastalauseilla. Ja toiseksi syyksi purjehtija perusteli: ”En halua ratkaista henkilökohtaisesti näitä kisoja, ja saattaisin joutua puolittain ehkä valehtelemaan protestin käsittelyssä.” Johanson ei ollut aivan varma kyseisen tilanteen kulusta.
Hienoa toimintaa, josta jokainen voi ottaa esimerkkiä, niin kilpailemiseensa kuin myös arkielämäänkin! Tulee mieleen muutaman vuoden takainen iskelmä valkoisista/puhtaista purjeista, jossa tutkailtiin osaltaan tätä elämän peruskysymystä, kysymystä oikeasta ja väärästä. Näitä puhtain purjein kilpailevia ei Ateenassa aivan kaikki ole valitettavsti olleet, toivottavasti kuitenkin selkeä enemmistö!
Tsemppiä loppuihin lähtöihin.
– RA –