Pekingin esikisojen ensimmäinen kilpailupäivä on ohi ja suomalaisurheilijoiden osalta yhteenvetona voi todeta, että päivä oli kaksijakoinen. Hannan ja Miran suoritukset naisten ilmakiväärissä ja ilmapistoolissa olivat mielestäni hyviä. Molemmat ampuivat omalla hyvällä perustasollaan, kuten tässä vaiheessa kautta ja harjoittelua tuleekin olla. Marjolla sitä vastoin kisa oli varsin vaikeaa alusta loppuun asti ja tuloskin oli sitten sen mukainen. Tässä vaiheessa ei kannata kuitenkaan vielä hermostua, Marjo nousee varmasti vaikeuksista ”pohjalaasella” päättäväisyydellään ja kokemuksellaan. Edessä on näissä kisoissa vielä piekkarikisa, johon keskitytään seuraavaksi.
Alkujännitysten jälkeen tämän päivän ilma-asekilpailu eteni Hannalla ja Miralla hyvin. Miralla oli ensimmäisessä sarjassa melkoisia alkuhankaluuksia, mutta hän osoitti jälleen kerran erinomaisen kilpailijankykynsä kokoamalla itsensä ja taistelemalla loppuun asti. Hannan ammunnan rytmi oli kahdessa ensimmäisessä sarjassa selvästi normaalia hitaampi, mutta oma rytmi löytyi kahteen viimeiseen täyteen sarjaan ja Hanna kuvailikin tuntojaan kisan jälkeen, että ”oli kiva ampua”. Niinhän sen kuuluukin olla – jopa huipputasolla!
Meneillään olevissa esikisoissa moni maa näyttää toimivan samalla perusajatuksella ja tavoitteilla kuin Suomen joukkuekin. Tulokset ja sijoitukset sinänsä ovat tässä vaiheessa toisella sijalla. Kisoista haetaan kokemusta ja tuntumaa suorituspaikkoihin ja kanssakilpailijoihin, hiotaan joukkueen urheilijoiden, valmentajien ja muiden taustahenkilöiden toimintaa ja yhteistyötä sekä saadaan arvokasta urheilijakohtaista tietoa ajatellen olympialaisia. Harjoittelu- ja ”kokeilu”-vaihe ovat ns. meneillään. Tosin monissa maissa urheilijat myös karsivat vielä olympiapaikoista, mutta kiitos aikaisten olympiavalintojen, suomalaiset voivat rauhassa rakentaa valmennuksen osa-alueita kuntoon ja keskittyä hiomaan huippukuntoa elokuulle.
Psyykkinen valmennus on yksi tärkeä olympiaprojektin osa-alueista. Kisaa edeltävä jännittäminen on osa kisasuoritusta eikä sitä tule pelätä. Jännittäminen on sopivassa määrin jopa eduksi. Hirven Juha on kokemuksen syvällä rintaäänellä todennut, että kaikkia urheilijoita – myös kokeneita – jännittää takuuvarmasti ennen suurten kisojen kisasuoritusta. Todennäköisesti myös kisaa edeltävä yö on enemmän tai vähemmän katkonainen. Täälläkin ensimmäisenä kisapäivänä on nämä todeksi havaittu. Jännittämisestä pyritäänkin puhumaan avoimesti myös olympiajoukkueessa, jotta ”jännittämistä ei tarvitse alkaa jännittämään”.
Tänään kilpailee Kai miesten ilmapistoolissa ja Jannella on miesten trapin toinen kilpailupäivä. Peking vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Teksti: Leena Paavolainen