Lontoon olympialaisten ampumaurheilijoiden joukkueenjohtaja Jari Karinkanta pitää suomalaisten onnistumisprosenttia kisoissa hyvänä. Neljä urheilijaa ja kaksi pistesijaa, hän tiivisti.
Ampumaurheilu on ollut suomalaisten menestyslaji 2000-luvun kesäolympialaisissa. Se oli ennen Lontoota ainoa suomalainen kesäolympialaji, joka oli voittanut mitalin kaikissa 2000-luvulla järjestetyissä olympiakisoissa: Sydneyssä 2000, Ateenassa 2004 ja Pekingissä 2008.
Upea mitaliputki kuitenkin katkesi Lontoossa, kun parhaaksi suomalaissijoitukseksi jäi Satu Mäkelä-Nummelan seitsemäs sija naisten trapissa. Hän putosi pitkään jatkuneessa kolmen ampujan shoot offissa lopulta finaalista.
Kai Jahnsson oli miesten ilmapistoolin finaalissa sijoittuen kahdeksanneksi. Hän oli 50m pistoolissa 26:s ampuen tuloksen 552, joka oli kymmenen pistettä parempi kuin hänen parhaat tuloksensa tämän kauden maailmancupeissa.
Marjo Yli-Kiikka osallistui Jahnssonin tavoin kahteen lajiin. Ilmakiväärissä tuli 16. sija, ja pienoiskiväärissä hän sijoittui 23:nneksi. Mira Suhonen sijoittui ilmapistoolissa 32:nneksi.
Suomella oli Lontoossa siis neljä ampumaurheilijaa. Sydneyssä heitä oli seitsemän, Ateenassa kuusi ja Pekingissä kahdeksan. Suomen Ampumaurheiluliiton valmennuksen johtaja ja Lontoon joukkueenjohtaja Jari Karinkanta sanoi ennen kisojen alkua, ettei Lontooseen ollut asetettu selkeää mitalitavoitetta. Kisoihin lähdettiin hakemaan kauden parhaan tuloksen myötä ensin finaalipaikkaa ja ”sitten on kaikki auki”.
Miten tätä taustaa vasten Lontoon olympialaisissa onnistuttiin?
– Neljä urheilijaamme saavutti kaksi pistesijaa eli onnistumisprosentti 50 on erinomainen. Heillä oli yhteensä kuusi starttia, joista kaksi oli loistavia, kaksi kohtalaista ja kaksi heikohkoa, Karinkanta summasi.
– Kokonaisuuteen voi siis olla tyytyväinen. Satu ja ”Kaitsu” ampuivat hyvin ja ansaitsevat ilman muuta sijoituksillaan kiitettävän arvosanan. He ovat maailman kärkitaistoissa hyvin mukana. Totta kai Sadun finaalipaikkaa olisi kaivattu, Karinkanta sanoi.
– Marjon ilmakiväärin sijoitus on kohtuuhyvä, mutta ”piekkarin” sijoitus oli pieni pettymys. Miralla olisi ollut ominaisuudet ampua vaikka mitä, mutta nyt hän ei saanut itsestään kaikkea irti. ”Kaitsun” vapaapistoolin tulos on myös hyvä, sillä olihan se hänen kauden parhaansa.
– Näillä mennään nyt, ja uudet tähtäimet on asetettava neljän vuoden päähän (Rio de Janeiro 2016). Menestys ei tule helposti, ja työtä onkin tehtävä koko ajan määrätietoisesti, Ampumahiihtoliiton palvelukseen myöhemmin syksyllä siirtyvä Karinkanta painotti.
Lontoossa kilpailleista suomalaisista ampumaurheilijoista Jahnsson on ainoa, joka ei saa Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää urheilija-apurahaa.
– Ilman muuta hän on apurahaa saavien listalla jatkossa, sitä ei häneltä olympialaisten kahdeksannella sijalla voi millään viedä pois, Karinkanta sanoi.
Suomalaiset saavuttivat tämän kauden maailmancupeissa neljä finaalipaikkaa, joista kaksi nappasi olympialaisissa mukana olleet Mäkelä-Nummela ja Jahnsson. Mäkelä-Nummela oli Lonaton trapissa kolmas, ja Jahnsson sijoittui Lontoon ilmapistoolissa neljänneksi ammuttuaan uuden SE:n. Marika Salmi oli Lontoon trapissa viides ja Henri Häkkinen 50m pienoiskiväärin 3×40 ls kisassa kuudes.
– Maailmancupeissa emme olleet vielä parhaassa iskussa, koska ajatukset olivat olympialaisissa. On myös muistettava, ettei cupeja kierretty täydellä miehityksellä.
Suomalaiset ampumaurheilun olympiamitalit 2000-luvulla
Sydney 2000
Hopea: Juha Hirvi, pienoiskivääri 3×40 ls
Ateena 2004
Hopea: Marko Kemppainen, skeet
Peking 2008
Kulta: Satu Mäkelä-Nummela, trap
Pronssi: Henri Häkkinen, ilmakivääri