Anssin Jussin Areenalla kävi välillä melkoinen vilske kun ampumaurheilijat pakkasivat varusteitaan, jotta uusi erä pääsisi tekemään suorituksiaan. Reilun kolmensadan ampujan joukosta näkyi niin entisiä kuin myös nykyisiäkin huippu-urheilijoitamme. Yksi SM-joukkuekilpailuun mukaan tullut oli Petri Eteläniemi – monille tuttu mestariampujamme muutaman ajan takaa.
– Tämä oli aivan loistava kokemus. Minulle ne neljä ensimmäistä sarjaa merkitsevät todella paljon. Et voi uskoa miten iloinen olen, puhkui Eteläniemi innoissaan.
Eikä syyttä Eteläniemi puhkunatkaan, koska sarjat olivat kunnioitusta herättävät 95,95,97 ja 95. Katsomossa kävikin melkoinen kuiskutus ja kuhina, että nyt Petri pesee koko porukan näyttää isännän elkeet nuorimmille.
– Ei kilpailuvietti ole minnekään kadonnut, päinvastoin. Olen koko syksyn ja alkukauden hangannut menmään, mutta tulosta ei ole oikein syntynyt. Kaikki on ollut jotenkin niin takkuista, mutta nyt sitten noissa neljässä sarjassa kaikki meni ihan kohdalleen. Se antaa todella paljon ja merkitsee itselleni enemmän kuin kukaan voisi uskoakaaan tai ymmärtää. Siinä oli niin paljon hyvää ja se antoi uskoa eteenpäin – valoa on näkyvissä, hehkui mestariampuja.
– Sitten täytyy reilusti tunnustaa, että seuraavissa sarjoissa loppui kunto. Käsi ei jaksanut, enkä kunnolla enää nähnyt enää oikein tähdätäkään. Mutta ne asiat saadaan kuntoon kyllä. Lisää harjoitusta ja käynti hyvällä optikolla, niin saan linssitkin kohdilleen, mietti Eteläniemi.
Petrin olemuksesta ja kasvoista näkyi selvästi, että mies oli kaikkensa antanut, mutta samalla silmistä välkkyi tyytyväisyys ja iloisuus.
– Tottakait sitä pitää tulla seuran puolesta kisaamaan. Sehän on etuoikeus jos pääsee ja valitaan joukkueeseen. Olen auttanut meidän nuoria ampujia P-HA:ssa ja ympäristössä. Toivottavasti olen jotain viestejä saanut heille harjoituksissa vietyä eteenpäin. Samalla joutuu itsekin oikein mietimään mitä ja miten asiat tekee.
Omaa "comebackia" Petri ei alkanut sen kummemmin pohtimaan kuin vain virsinisti arvoituksellisesti.
– Olen ihan normaalisti koko päivä työssä. Iltaisin ja viikonloppuisin on toki aikaa harjoitella tai sitten valmentaa. Katsotaan nyt. Ainakin ne neljä sarjaa antoivat hyviä viestejä nytkin, vaikka eihän tämä ilmapistooli se minun paras lajini ollutkaan, mutta…
Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta iloinen tuulahdus Petrin esiintyminen oli niin hänelle itselleen kuin myös muille kilpakumppaneillekin.
Niin loppujen lopuksi Petri ampui kilpailussa kuudenneksi parhaan henkilökohtaisen tuloksen (562), kun viimeiset sarjat jäivät 91 ja 89 ja seura jäi niukasti palkintopallilla. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, ei mene kauaa kuitenkaan kun tutut kasvot ja hahmo nousee jälleen podiumille.