Riku Kalinen kilpailee ja tuomaroi practicalin MM-kisoissa (World Shoot) Yhdysvaltain Floridassa. Ohessa hänen värikkäitä päiväkirjamerkintöjään.
To 2.10.
Tavaroiden pakkausta. Yli puolen vuoden projekti alkaa kulminoitua huomenna, kun nousen lentokoneeseen. Tätä ennen on pitänyt tehdä paljon: ilmoittautua maajoukkueeseen ja myöhemmin ratatuomariksi IROA:n (kv-tuomarijärjestö) kautta, lentolippujen ja vuokra-auton varaaminen, BATF:n bysanttilaisen byrokratian labyrintissä uiskentelua, patruunat kuljetukseen (elokuussa) ja paljon muuta.
Että voi olla loputtomasti tavaraa mukana! Kadehdin niitä, jotka kykenevät matkustamaan kevyesti. Minulla on menossa ruumaan (täysi) ratalaukku ja (täysi) matkalaukku. Aseet. Patruunat (osa matkatavaroissa, osa Matsin kimppakuljetuksessa). Muut varusteet. Tuomarin välineet (tuomarin asu, ajastin, nitoja ja sääntökirja on erikseen käsketty ottaa mukaan). Ja tietysti normaalit matkatavarat.
Pe 3.10.
Neljältä ylös sängystä ja pirtsakkana lentokentälle. Kävin tullin julkaiseman ohjeen mukaan esittämässä aselupani. Virkamies oli hieman hämmentynyt: ”Etkö halua leimaa mihinkään?" Ruumaan menevät matkatavarat sain melko helposti matkaan.
Lennot Frankfurtin kautta Orlandoon. Lentokoneessa lueskelin asemakuvauksia, ryhmälistaa ja ampuma-aikataulua. Esikisassa ammutaan 30 asemaa kahdessa ja puolessa päivässä, siis kaksitoista asemaa päivässä maanantaina ja tiistaina, loput kuusi keskiviikkona aamupäivällä. Keskiviikkoiltapäivästä perjantaihin olen työvuorossa. Pääkisa on seuraavalla viikolla maanantaista lauantaihin, siellä olen sitten töissä aamusta iltaan.
La 4.10.
Patruunakuljetukseni ei tule ajoissa, ja vastuuhenkilö on tavoittamattomissa. Maanantaina pitäisi alkaa ampua kisaa, jonka minimilaukausmäärä on 501. Minulla on 300 patruunaa. Ratamestari on hukannut sähköpostiosoitteeni, joten en tiedä missä minun pitäisi olla ja milloin. Menin aamulla ilmoittautumaan Lakelandiin (tunnin ajomatka), jossa kuulin, että pitäisi mennä radalle (tunti takaisin). Suostuivat sentään Lakelandissa ottamaan ilmoittautumiseni vastaan ja jopa tarkastamaan aseeni.
Ajoin radalle, jossa ei ollut ohjelmaa. Ratatuomarikollegoilta kuulin, että illalla hotellissa olisi tuomaripalaveri. Sekin oli sitten peruutettu. Lähdin paikalliseen aseliikkeeseen (tunnin ajomatka suuntaansa) ostamaan patruunoita. Patruunakuljetuksen vastuuhenkilö lähetti lopulta viestin, kun olin puolitoista viikkoa yrittänyt tavoittaa häntä sähköpostilla, tekstareilla ja soittamalla. Patruunat olisivat ehkä sunnuntaina noudettavissa Orlandosta (puolentoista tunnin ajomatka suuntaansa).
Su 5.10.
Aamulla radalle viimeistelemään asemia. Viimeiset tarkastukset ja asemat ovat valmiina kisaan. En saanut patruunoita, joten nyt ammun sillä mitä kaupasta löytyi. Illalla ratatuomarikokous. Ensimmäiset kuvat jakoon.