Suomen suurimman ampumaurheiluseuran johtokaksikko on sitä mieltä, että ampumaurheilun yleinen imago on kohentunut ja hyväksyttävyys lisääntynyt ”valtavasti”. Tämä antaa ampumaseuroille paljon uusia mahdollisuuksia.

Sibbo Skyttegillen (SSG) puheenjohtaja Ari Kasurinen ja sihteeri Jarmo Rosenqvist sanovat maailmanpoliittisen tilanteen vaikuttaneen siihen, että suomalaisten mielestä on entistä hyväksyttävämpää harrastaa ampumaurheilua tai metsästystä. Eli ampumaurheilun yleinen imago on kohentunut ja hyväksyttävyys lisääntynyt valtavasti.

– Tämä on todella näkynyt radallamme ja pistooli- ja kivääriammunnassa vieläkin enemmän kuin haulikossa. Kävijämäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Tarkkoja prosenttilukuja en osaa sanoa, mutta paljon, Kasurinen sanoo.

Viimeksi kuluneiden vuosien aikana on puhuttu, että ampumaurheilun harrastaminen on lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Taustalla vaikuttavat ennen kaikkea yleinen turvallisuustilanne, maanpuolustustahdon kasvu sekä toiminnallisten lajien, kuten practicalin ja sovelletun reserviläisammunnan (SRA), suosio.

SSG:ssä tilanne tiedetään ja täsmennetään, että myös naisia ja nuoria on radalla entistä enemmän. Rosenqvist mainitsee esimerkkinä kolmikymppisen pariskunnan, joka halusi oppia ampumaan. Taustalla oli muutakin kuin maanpuolustuksellinen tahto:

– Syy oli se, että he halusivat saada riistaa lautaselle.

Kasurinen ja Rosenqvist puhuvat myös ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta ampumaurheiluun – ”ihmeellisestä stigmasta” aseita kohtaan. Tiukan aselainsäädännön pitäisi vaikuttaa positiivisesti asenteisiin. Sen pitäisi viestiä, että ampumaurheilu on vastuullista toimintaa. Se ei ole mitään sattumanvaraisuuteen perustuvaa, vaan aseluvan saaneet ovat läpäisseet tiukan viranomaisten seulan ja voivat näin alkaa harrastaa ampumaurheilua tai metsästystä.

Rosenqvist toimii SSG:ssä ohjaajana ja kouluttajana. Hänellä on kädet ja kalenteri täynnä töitä, koska tulijoita on niin paljon, ettei SSG:n kannata markkinoida toimintaansa.

– Kerrotaan tämä nyt, koska tämä on selkeästi trendi. Kolmisen vuotta sitten alkoi jännittävä asia, joka laajenee koko ajan. Joissain firmoissa on alettu sanoa, että jos pääsee tiettyyn asemaan, pitää osata ampua haulikolla. Usein on myös niin, että työnantaja maksaa kaikki tarvittavat ampumakoulutukset. Tämä trendi alkoi pienistä pankkiiriliikkeistä, mutta on levinnyt laajemmin koko finanssisektorille. Rakennusliikkeissä on havaittavissa samanlaista toimintaa.

Kasurinen ja Rosenqvist luonnehtivatkin ampumaurheilua ja metsästystä ”uudeksi golfiksi”. Eräs Rosenqvistin koulutuksessa käynyt toimitusjohtaja kertoi allekirjoittaneensa sopimuksen, jossa hänen pitää muiden toimiensa ohessa järjestää vuoden aikana kolme fasaanijahtia, kyyhkysjahti ja kaurisjahti.

– Se on nykyään osa johtajien toimenkuvaa. Sosiaalista toimintaa, jossa tutustutaan ihmisiin, verkostoidutaan, jutellaan mukavia ja välillä harrastetaan ampumaurheilua tai metsästystä.

Suurin osa edellä mainituista yhteydenotoista tulee pääkaupunkiseudulta, jossa suhtautuminen aseisiin on perinteisesti ollut erilaista kuin esimerkiksi maaseudulla. SSG:n kaksikko sanoo, että jos tämä ilmiö tapahtuisi maaseudulla, heidän palvelujaan ei tarvittaisi. Maaseudulla löytää lähes aina jonkun tutun tai naapurin, joka harrastaa metsästystä tai ampumaurheilua.

– Mutta täällä ei ole välttämättä ketään ”tuttua”, joka näitä harrastaisi. Se onkin se ”ongelma”. Jos on kasvanut Helsingissä tai jossain muussa isossa kaupungissa, ei ole välttämättä ampumataustaa, kun faija tai joku muu lähisukulaisista ei ole repinyt puoliväkisin radalle tai metsälle mukaan.

Kaikki ei kuitenkaan aina ole ihan täydellistä. SSG:ssä on havaittu, että vaikka työntekijöille on annettu ymmärtää, että uran kannalta olisi hyvä alkaa harrastaa ampumaurheilua tai metsästystä, kaikilla ei aitoa innostusta koskaan syty. Silti ”uratykit” katsovat, että työuran kannalta on sittenkin parempi olla radalla tai metsällä mukana.

SSG:n radalla järjestetään yksittäisten koulutusten lisäksi lukuisia asiakastilaisuuksia, joiden laatu vaihtelee asiakkaiden toivomusten mukaisesti. Osa haluaa mennä pullakahveilla, ja osa vaatii ihan huippuluokan cateringia.

– Kuten jo todettua, me emme markkinoi toimintaamme lainkaan, koska meillä on niin paljon tulijoita, että me emme pysty ottamaan kaikkia vastaan. Meillä ongelmahan on, että tulijoita olisi ovet ja ikkunat täyteen.

SSG maksimoi toiminnallaan ratakapasiteettiaan: yksityisopetuksiin ja yritystilaisuuksiin tulevat asiakkaat saapuvat paikalle aamulla ja poistuvat viimeistään silloin, kun niin sanottu normaali työaika päättyy. Rosenqvistin mukaan he eivät halua käyttää vapaa-aikaansa radalla, vaan haluavat mennä viettämään aikaansa esimerkiksi perheidensä kanssa. Sen jälkeen radalle saapuvat ”omat” ampumaurheilijat ja harrastajat.

– Suurin osa ei edes tiedä, että mitään tällaista täällä edes tapahtuu, koska siitä ei näy mitään. Me käytämme vain niitä tunteja, kun täällä ei muuten olisi ketään. Asetelma on omille ampujillemme täydellinen win-win. He saavat treenata iltaisin täydessä rauhassa, mutta nauttivat samalla täysimääräisesti päiväsaikaan tehtävien asiakastilaisuuksien hedelmistä. Entisten tyhjien tuntien puitteissa pyörivä asiakasvirta käytännössä tukee sitä, että pystymme tarjoamaan omille jäsenillemme jatkuvasti kehittyvän ja ylivertaisen harjoitteluympäristön edulliseen hintaan.

Myös Kasurinen sanoo, että SSG ei voi ottaa enempää koulutettavia asiakkaita vastaan. Taloudellisesti kyse kuitenkin on merkittävästä asiasta – Kasurisen mukaan ”rahallisesti aika isosta”.

– Ympäristölupa asettaa totta kai raamit toiminnalle. Vieläkään me emme käytä kaikkia mahdollisia tunteja. Niinpä jokainen ympäristöluvan mahdollistama tunti, jolloin radalla ei ole toimintaa, on periaatteessa hukattu. Näitä tunteja on kuitenkin niin vähän, että ne eivät mahdollista kokopäiväisten kouluttajien palkkaamista ja osa-aikainen kouluttaminen ei ole monellekaan taloudellisesti mahdollista. Tämä on ongelma, johon meillä ei vielä ole hyvää ratkaisua. Tämä on tällä hetkellä koulutuksen laajentamisen suurin haaste.

SSG:n mukaan asiakastilaisuuksien ja yksityiskoulutusten kysyntä vain kasvoi, kun niiden hintoja korotettiin eikä vain nimellisesti, vaan reilusti.

– Saimme palautetta, että hinnat olivat ”naurettavan halpoja”. Niinpä korjasimme hinnoittelua vastaamaan ympärillä olevien toimijoiden hintoja. Olin jo aiemmin ollut sitä mieltä, ettei palvelujamme pidä myydä ilmaiseksi. Yrittäjänä tiedän, mitä tällaisista palveluista voidaan maksaa. Esimerkiksi kuntosalien personal trainer -tunnit maksavat 80–100 euroa tunti ja golfissa sata euroa on alaraja, Kasurinen sanoo.

– Jännittävää on se, että meidän entiset hintamme olivat ikään kuin este. Tarjoamamme tuote ei ollut uskottava. Nyt se on, kun nostimme hintoja. Koulutus- ja yritystilaisuustoiminta on suuri osa haulikkoratojen tuloksesta. Meidän on pakko yrittää kehittää uusia ansaintalogiikoita vakiintuneen toiminnan ympärille, koska laitteemme ovat kalliita ja infran rakentaminen on kallista. Näin pystymme maksamaan kassastamme nämä kaikki investoinnit.

SSG on Suomen suurin ampumaurheiluseura, jossa on noin 1200 jäsentä. Se on voittanut Ampumaurheiluliiton seurojen välisen kilpailun Pohjolan maljasta jo 18 kertaa peräkkäin.

Kun Kasurinen ja Rosenqvist tulivat seuran toimintaan mukaan, nykyisenkaltaisia palveluja ei ollut. Strateginen muutos on heidän mukaansa tapahtunut ”pikkuhiljaa”. Sosiaalinen ympäristö on myös muuttunut.

– Naisrynnäkkö muutti radan ilmapiiriä tosi paljon, Kasurinen viittaa Haulikkohelmien toimintaan.

Kun SSG:n radalle tulee uusi ihminen, hänet otetaan heti osaksi yhteisöä, Rosenqvist sanoo.

– Tärkeintä tällaisessa tilanteessa ei ole se, että heittimet on säädetty oikein ja kiekot lentävät vaakasuorassa. Totally wrong! Tärkeintä on hyvä kokonaisasiakaskokemus. Ensinnäkin se, että ratakokemus on esimerkiksi Helsingistä tunnin ajomatkan arvoinen. Radan tunnelma on sellainen, että se tukee mukavaa ammuntakokemusta ja jota voi tehdä avoimessa, kauniissa ja toimivassa ympäristössä. Siistit nurmikot ja upeat istutukset ovat asioita, joiden merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Vaikka lajille on osin syntymässä “uuden golfin” status, seuran perimmäinen tarkoitus ei ole muuttunut miksikään – päinvastoin, se vain vahvistaa seuran kykyä palvella paremmin omia jäseniään.

– Meille saa tulla kuka tahansa, ja toivotamme kaikki tervetulleiksi. Kaikki meidän jaostomme pyrkivät siihen, että tänne on mukava tulla ja olla. Täällä on helppoa aloittaa harrastaminen ja liittyä osaksi sosiaaliseen hauskaan yhteisöön.

// Artikkeli on julkaistu tällä viikolla ilmestyneessä Urheiluampuja-lehdessä. //