Valtionvarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas haluaisi lopettaa huippu-ja kuntourheilun valtion tuet. Lopettamisella olisi todella murskaavat seuraukset ampumaurheilussa.
Haluan hieman lisätä ja tarkentaa Helsingin Sanomissa 31.10. ollutta haastatteluani, jossa kommentoin valtionsihteeri Sailaksen ajatuksia.
Opetusministeriön tulosperusteinen määräraha määräytyy 50% nuorisotoiminnan, 25% harrastus- ja 25% huippu-urheilun tuloksien mukaan. Ampumaurheiluun saamamme tuki painottuu vielä tuonne huippu-urheilun puolelle, olemmehan menestyneet 2000-2004 todella upeasti; 2 olympiamitalia, 59 EM-ja MM-mitalia peruslajeissamme, lisäksi muistaa tulee mm. siluetin 90 mitalia samalta ajanjaksolta.
Meillä ampumaurheilussa, kuten koko muussakin suomalaisessa urheilussa, huippu-urheilu nousee tavallisesta seura- ja kilpailutoiminnasta ja on osa perussporttia. Suomalaisista huippu-urheilijoista vain pieni murto-osa on sitten iso tuloisia ammattilaisia(ampumaurheilussa ei kukaan), mutta he saavat kuitenkin ehkä sen kaikkein suurimman medianäkyvyyden ja huomion. Tästä seuraa se paradoksi, että kaikkia huippu-urheilijoitamme pidetään suuri tuloisina ammattilaisina ja kaupallisen toiminnan edustajina. Näin Sailaskin ajattelee.
Sailaksen ajattelutapa on siksi varoittava esimerkki päättäjien ajattelusta, koska häntä kuunnellaan ja hänen lausuntonsa saavat suurta julkisuutta. Ajatusmalli jää pyörimään ihmisten mielessä.
Ampumaurheilussa huippu-urheilu tähtää Olympiakomitean määritelmän mukaan kansainväliseen menestykseen, ei kaupalliseen toimintaan. Ampumaurheilun huippu-urheilussa ei ole kysymys todellakaan kaupallisesta toiminnasta, vaan normaalista lähes kokonaan vapaaehtoistoimin voimin pyöritettävästä kansalaistoiminnasta/seuratoiminnasta nousevasta kilpailutoiminnoista eli puhtaasti sportista, jolla tähdätään kansainväliseen menestykseen arvokisiossa ja muissa kv-kisoissa.
Jos Sailaksen ajatusmalli totteutuisi, romuttaisi se täysin SAL:n kansainvälisen kilpailutoiminnan ja osaksi varmasti lamauttaisi myös kansallista kilpailutoimintaa.
Supistuksen suuruutta voisi verrata tai kuvata esim. seuraavasti: Sailaksen leikkaukset veisivät SAL:lta kokonaisuudessaan mahdollisuuden tukea urheilijoitamme, valmentajiamme, leirityksiä, koko laaja maajoukkuetoiminta ja osallistuminen kansailväliseen kilpailutoimintaan lakkaisi, samoin ne veisivät samalla arvioni mukaan myös neljä koko päiväistä työpaikaa sekä toimintaedellytykset oto- ja kulukorvauksilla toimivalta 15 valmentajalta. Ehkä 4-5 urheilijaa voisi matkata kv-kisoihin, jos heillä sattuisi olemaan lisäksi omaa rahaa. Se olisi aika karmea lopputulos. Tuen poisto leikkaisi juuri alkaneet panostukset (koulutukset, valmennukset, materiaalit jne uudistukset) urheilijoiden ja seuravalmentajien jne. tukemiseen.
Leikkauksien jälkeen jouduttaisiin toimintaa arvioimaan aivan uudesta näkökulmasta ja silloin vaikutukset näkyisivät jopa harrstus- ja nuorisotoiminnankin sektoreilla.
OPM:n Kivistön huippu-urheilun työryhmän mietinnössä huippu-urheilun visiossa huippu-urheilu kuluu osaksi suomalaista kulttuuria. Näin se myös on todellisuudessakin. Se on kiinteä osa suomalasita perusurheiluliikettä ja seuratoiminnasta nousevaa kansalaistoimintaa, osa suomalaista elämää -kulttuuria, joka yhä innostaa mukaan nuoria uusia tulokkaita kokeilemaan urheilua ja liikuntaa, antaa elämyksiä penkki-urheilijoille, mutta myös virittää aikauisia vielä mukaan harrastamaan lempilajejaan ja voimaan paremmin.
Sailaksen leikkaukset kuntourheilun- ja liikunnan puolelta ovat myös tyrmättävä. En lähde sitä puolta tässä perustelemaan, mutta totean vain että valtiosihteeri Sailaksen ajatusmalli sekä huippu-urheilun ja kuntoliikunnan valtiontukien poistamisesta romuttaisi tai ainakin pahasti lamaannuttaisi liikunnan eri tasot. Liikunnasta tulisi entistä enemmän vain aktiivisimpien ja hyvävaraisempien mahdollisuus, huippu-urheilupuolella ei pikkukunnan nuori lupaus pääsisi kansainvälisille kentille. Huippu-urheilusta saattaisikin tulla vain upporikkaiden temmellyskenttä. Ja se ei liene Sailaksenkaan tarkoitus???
Kuten edellä kuvasin, ei Sailaksen malli rajoittuisi vain yksin huippu-urheilun toimintaan, vaan veisi pohjaa pois koko liikunta- ja urheilutoiminnoilta. Sen vaikutukset olisivat todella arvaamattoman tuhoisat. Siksi nuo ajatukset on ammuttava heti lähtövaiheessa hajalle.
Risto Aarrekivi, SAL:n toiminnanjohtaja