Ampumaurheilu sopii lähes kaikille vammaisille

Ampumaurheilu sopii lähes kaikille liikuntavammaisille, eikä harrastuksessa alkuun pääsemiseksi välttämättä tarvita omaa asetta tai apuvälineitä.

Useimmissa ampumaseuroissa on koulutuskäytössä aseita, joilla harrastuksen voi aloittaa – liikuntavammaiset käyttävät samanlaisia aseita kuin vammattomat.

Alkuohjaus ja opetus tapahtuvat kuten vammattomillakin: kiinteältä pöytätuelta. Kouluttajan tai ampujan ei tarvitse aluksi miettiä vammaluokituksia, apuvälineitä tai sääntöasioita.

Ampumaurheilu voi olla Sinun lajisi, jos olet kiinnostunut kehittämään tarkkuutta ja keskittymiskykyä, haluat tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä.

Jos päädyt kilpa-ampujaksi, voit menestystavoitteet asettaa seuran mestaruudesta aina paralympialaisten kultamitaliin saakka.

Liikuntavammaisen ampujan ohjaamisessa ja valmentamisessa huomioon otettavaa
– taidon oppimisen perusmalli on käytännössä sama, oli sitten kyseessä vammainen tai vammaton ampuja
– harjoitettavat asiat (ammunnan lajitekniikat) ovat samat niin vammattomilla kuin vammaisillakin
– hyväksi koettuja opetus- ja valmennusmenetelmiä ei pidä automaattisesti lähteä muuttamaan ampujan vammaisuuden takia
– tosin sanoen: ei pidä kaventaa omaa valmentajan osaamistaan siksi, että mukana on vammaisia – päinvastoin, se on mahdollisuus laajentaa omaa osaamistaan
– valmentaja saattaa tarvita tietoa vammoista ja niiden vaikutuksista, esim. vaikuttaako vamma keskittymiskykyyn tai väsymiseen
– jokainen ampuja on yksilö omine vahvuuksineen ja puutteineen

Esteettömyys ampumaradoilla

On paljon liikuntavammaisia, jotka eivät tarvitse mitään erityisjärjestelyjä osallistuakseen harjoituksiin tai kilpailuihin. Pyörätuolia käyttävien takia on otettava huomioon tiettyjä seikkoja. On kuitenkin syytä muistaa, että esteettömyys on monissa tapauksissa kaikkien ratoja käyttävien etu.

Esimerkiksi kansainvälisillä radoilla pyörätuolirampit ovat kaikkien kilpailijoiden ahkerassa käytössä; raskaiden varustelaukkujen vetäminen ramppeja pitkin on kätevää.

Huomioitavaa:
– miten radalle pääsee?
– minkälainen parkkipaikka?
– radan esteettömyys: hissit, kulkuväylät, rampit, opasteet, asialliset WC-tilat
– joskus radalla liikkuminen on vaikeaa yksinkertaisesti siksi, ettei kukaan vastaa siivouksesta ja radalla vallitsee yleinen epäjärjestys – se ei ole viihtyisää kenellekään