Perinneasut

Leipzig-lajin ampujia EM-kilpailussa Italiassa 2007.

Mustaruutiammunnassa on ampujien asu sääntöjen mukaan vapaa. Pakolliset ”asusteet” ovat suojalasit ja kuulosuojaimet. Ison veden takana, ja myöskin Etelä-Euroopassa on mustaruutiammunnan alkuaikoina omaksuttu tapa, jonka mukaan ampujan tulisi olla myöskin pukeutunut sen ajankohdan mukaan, jota hänen aseensakin edustaa. Tämä tietysti tekee kilpailusta näyttävän ja kilpailuja seuraavalle yleisölle tämä antaa eräänlaisen historiallisen kokonaisvaikutelman. Meillekin tätä on yritetty saada mukaan kilpailuihin, mutta asia ei ole oikein ottanut tulta. Ei siitäkään huolimatta, että kisojen yhteydessä on ollut aiheesta kilpailu ja palkinnot. Onhan meilläkin nähty hienoja asuja varsinkin mustaruutiammunnan alkuaikoina, Savon jääkäreitä, englantilaisia vahtisotilaita, tsaarinaikaisen reservikomppanian kasakoita, lännen karjapaimenia ym, mutta valitettavan vähän, joten kunnon pukukisaa ei ole koskaan saatu aikaiseksi.

Miksi näin on? Mustaruutikilpailu on ehkä yleisölaji enemmän kuin joku muu ampumalaji ja hienot puvut tekisivät siitä vielä enemmän sellaisen. Syitä voi olla moniakin. Me suomalaiset olemme ehkä hiukan liikaa tosikkoja, me tässä nyt vaan ammutaan eikä leikitä teatteria. Yksi syy voi olla se, että kun mustaruutiammunnassa on oltava mukana paljon tavaraa, niin jätetään pois kaikki se mikä nyt ei niin ihan tarpeellista ole. Kesällä on joskus kuuma, sarkavaatteissa on tukala olla. Kankeat vaatteet saattavat haitata ammuntaa ja tulokset lasketaan taululta, mitään hyvityspisteitä ei puvuista tässä kohtaa saa.

Niitä ei monikaan pysty kunnollisesti itse valmistamaan, teettäminen maksaa. Kokonaan erikseen ovat SM-, PM- ja MM-kilpailujen yhteydessä järjestettävät asehistorialliset näytökset. Viime vuoden SM-kilpailuissa oli mukana Haukilahden Urheiluampujien uudelleen henkiin herättämä Helsingin porvariskaarti, puvut ja aseet olivat viimeisen päälle, esitys oli hieno. Kun näissä esityksissä ei ole kyse mistään tuloksista eikä sijoituksista, niin asiaan voi keskittyä kunnolla. Tällaisia esityksiä pitäisi vaan enemmän mainostaa, on yleisöä joka tulisi katsomaan näitä, ja samalla tulisi mustaruutiammuntakin tutuksi. Tosiasia on, että historia kaikissa olomuodoissaan kiinnostaa tänä päivänä ihmisiä.