Päävalmentaja Kare Norvapalo päättää lähes kuuden vuoden urakkansa Ampumaurheiluliitossa. Hän on jo aloittanut työnsä kehityspäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
– Päätös työpaikan vaihtamisesta kypsyi viime kevään aikana. Uusi työpaikkani varmistui kesäkuun puolivälissä, jolloin sovin toiminnanjohtaja Risto Aarrekiven kanssa lopettavani Zagrebin MM-kilpailujen jälkeen menestyksestä riippumatta, kertoo Norvapalo, joka on koko päävalmentajakauden asunut ja työskennellyt Jyväskylässä.
– Päävalmentajakauden isoin onnistuminen on varmasti Marko Kemppaisen skeetin olympiahopea sekä koko joukkueen suoritus Ateenassa 2004. Viikonvaihteessa päättyneet kaikkien lajien MM-kilpailut olivat puolestaan karvas keikka.
Ateenan olympialaisten lisäksi Norvapalo nostaa toiseksi isoksi onnistumiseksi kaikkien lajien MM-kilpailut Lahdessa 2002. Silloin saaliina oli 12 mitalia, joista henkilökohtaisia oli 4. Lahden mitalisteista peräti seitsemän kilpaili Zagrebissa, mutta jäivät mitalitta. Koko joukkue asetti itselleen 8-10 mitalin ja kahden olympiapaikan tavoitteen, mutta saldoksi jäi vain Jesse Louhelaisen pronssi poikien skeetissä.
– Ateenan kisat olivat minun osaltani neljän vuoden tulos. Lahden MM-kisoihin ehdin tehdä töitä pari vuotta, Norvapalo sanoo.
– Zagrebin tavoitetta laskiessani arvioin olympialajien tuovan olympiapaikkojen lisäksi 1-2 henkilökohtaista mitalia sekä joukkuekilpailuista 1-2 mitalia. Lisäksi odotin mitaleita 300 metrin sekä liikkuvan maalin ampujilta sekä useammilta junioreilta.
Norvapalo myöntää MM-kilpailujen tulostason yllättäneen hänet joissakin lajeissa. Ampumaurheilun taso oli noussut enemmän kuin suomalaiset olettivat.
– Suomalaisten huippukunnon ajoittaminen ei onnistunut kuin joillakin urheilijoilla. Juha Hirvi oli muille hyvä esimerkki kokeneesta urheilijasta, joka oli kauden parhaassa kunnossaan silloin kun pitikin. MM-kilpailussa odotin suomalaisilta useampia huippusuorituksia, joissa urheilijat olisivat ampuneet hyvin loppuun asti.
Hyvä ajankohta vaihtoon
Kare Norvapalon mielestä ajankohta päävalmentajan vaihtamiseen on hyvä. Neljän vuoden välein käytävät kaikkien lajien MM-kisat ovat takana ja seuraaviin olympialaisiin on lähes kaksi vuotta aikaa.
– Olympialaisia ajatellen uusi päävalmentaja ehtii vielä vaikuttaa valmentautumiseen.
Suomalaisampujat ovat ampuneet jo kaksi edustuspaikkaa Pekingin olympialaisiin. Paikan ovat hankkineet Juha Hirvi pienoiskiväärin täysottelussa ja Satu Mäkelä-Nummela trapissa. Ampumaurheiluliitto on määritellyt tavoitteekseen yhteensä seitsemän paikkaa, joista jokaisen lajiryhmän, kiväärin, pistoolin ja haulikon, pitäisi saada ainakin yksi.
– Olympiapaikkatavoitteesta en ole huolestunut, kun ensi vuonna paikkoja voi ampua jokaisessa lajissa neljässä maailmancupissa sekä lisäksi EM-kilpailuissa ja haulikon MM-kilpailuissa. MM-kipailujen perusteella olympiapaikkoja voivat tuoda Marjut Heinonen (skeet), Marjo Yli-Kiikka (kiväärilajit), Henri Häkkinen (ilmakivääri), Mira Nevansuu (ilmapistooli) ja Marko Talvitie (olympiapistooli). MM-kisassa epäonnistuneesta miesten skeet- ja trapjoukkueesta paikan voi hankkia useampikin urheilija. Kaksoistrapissa luotan Mikko Mäkitaloon, Norvapalo sanoo.
– Valmennuspuoli jää ihan hyvään tilanteeseen. Yksi tavoite on alkanut toteutua, kun olemme saaneet palkattua tänä vuonna kaksi lajivalmentajaa (Matti Nummela haulikkolajeihin ja Pirjo Peltola kiväärilajeihin) ja kolmatta palkataan Kuortaneen urheiluopistolle pistoolilajeihin.
Huippujen jälkeen tyhjää
Norvapalo kertoo Zagrebin MM-kilpailun osoittaneen suomalaisen ampumaurheilun kärjen olevan kapean. Muutamien huippujen ja perusmaajoukkueampujien välillä on kuilu.
– Muutamilla huipuilla valmennus toimii, mutta paljon on petrattavaa. Kaikkien urheilijoiden valmennus ei ole riittävän laadukasta ja runsasta. Monet Euroopan maat satsaavat harjoitteluun ja menestyvät. Meillä on selvä muutoksen paikka, hän miettii.
– Meidän on panostettava niihin olympialajeihin, joissa olemme hyviä.
Suomella oli peräti 56 ampujan joukkue Zagrebissa. Se oli yksi kilpailujen suurimmista.
– On varmasti arvioitava uudelleen, minkälaisen porukan viemme kisoihin ja mikä on valintajärjestelmämme. Jatkossa näytöt pitäisi antaa sellaisissa kilpailuissa, joissa henkinen paine on tarpeeksi kova.
Runsaan viiden vuoden urakka
Kare Norvapalo aloitti Ampumaurheiluliiton päävalmentajana 2001. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Jyväskylässä Kihulla, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa, osaksi myös ampumaurheilun tutkimushankkeissa.
– Päävalmentajan työ on erittäin kokonaisvaltaista. Jaksamiseni on ollut tiukalla, kun olen joutunut tekemään välillä seitsemän työpäivän viikkoja ja haluaisin olla myös perheen kanssa. Matkapäiviä kertyy noin 150 vuodessa, mikä ei minulle tietenkään ollut yllätys. Nyt vapaa-aika kuluu paljolti työrasituksesta toipumiseen, hän kertoo.
– Uusi työni kehityspäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on erilaista hommaa, johon eivät lähtökohtaisesti kuulu viikonlopputyöt. Runsas matkustelu jää nyt pois.