Nokian ampumarata sai toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan, kun korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä 13. marraskuuta. Samalla päättyivät yhteensä kahdeksan vuoden valitusprosessit.
– Haulikolle saatiin 12 ampumapaikkaa turvallisuusluvassa ja kuusi ympäristöluvassa. Sportingille emme saaneet ympäristölupaa melun takia, toteaa Nokian Seudun Ampujien puheenjohtaja Mika Ala-Uotila.
– Ympäristökeskus aikanaan myönsi myös sporting-radalle ympäristöluvan, mutta Vaasan hallinto-oikeus kumosi sen melun vuoksi. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen, mutta totesi, että ympäristölupaa on mahdollista hakea, kun sportingin aiheuttama melu alittaa
65 desibelin rajan.
Nokian ampumaradalla pystyy harrastamaan lähes kaikkia haulikko- ja luotilajeja, kun siellä on 50 metrin kivääri- ja pistoolirata, 25 metrin pistoolirata, 50 metrin riistamaalirata, 75 ja 100 metrin hirvirata, practical-rata sekä yhteensä kuusi haulikkoampumapaikkaa. Ensi kesänä haulikkoharrastajien käytössä on kaksi skeet-, yksi trap- ja kaksi sporting-ampumapaikkaa. Vain yli 100 metrin kiväärilajien radat puuttuvat. Seura omistaa 33 hehtaarin rata-alueen.
– Sporting-radalla on pari todella hankalaa paikkaa, jotka edellyttävät isoja meluntorjuntatöitä. Ne ovat pienempiä, mitä tähän asti olemme tehneet, mutta isoja kumminkin. Emme ole vielä päättäneet ryhdymmekö urakkaan. Se vaatii kypsyttelyä.
Lyijynkeräysjärjestelmä rakenteilla radalle
Nokian Seudun Ampujien ympäristöluvan yksi ehto on lyijynkeräysjärjestelmän rakentaminen. Vanhoilta alueilta on kerättävä 50 prosenttia lyijyistä tai muuten estettävä sen kulkeutuminen maaperään. Uusilla alueilla määrä on 80 prosenttia.
– USA:ssa on ratoja, joissa haulien leviäminen on estetty vaijereista roikkuvilla viiroilla, joita käytetään paperitehtaissa. Me kehittelimme tätä ajatusta skeet-radoille, joissa meillä on korkea rinne – sellainen 43 metriä nousua 200-300 metrin matkalla. Meillä viirat tulevat maahan puhelintolpilla tuettuina, Ala-Uotila kertoo.
– Osalla ampumapaikoissa ryhdymme keräämään viiroilla lyijyä ja osalla ampumapaikoista haulit lentävät alueelle, jonne on tuotu täytemaakerros estämään lyijyn pääsy neitseelliseen maaperään. Viirat saamme korvauksetta yhteistyökumppaneidemme kautta. Aika näyttää, miten hyvin onnistumme lyijyn keräämään.
Mahdollisuus hakea muutosta
Ala-Uotila kertoo KHO:n päätöksen antavat mahdollisuuden hakea muutosta velvoitteeseen kerätä lyijyä. Lyijynkeräysjärjestelmä on vain Hollolan Hälvälän haulikkoradoilla.
– Lyijy ei ole aiheuttanut meidän radoillamme ongelmia 35 vuoden käytön aikana. Se on pintakerroksessa ja se on tutkittu kolmeen kertaan. Nähtäväksi jää pystymmekö toteuttamaan lupamääräyksen maaperän suojaamisesta kohtuullisesti vai haemmeko siihen lievennystä, hän sanoo.
– Maaperän suojaaminen edellyttää terveyshaittaa tai jonkinnäköistä terveyshaitan todennäköistä riskiä. Meidän ratamme ei ole pohjavesialueella eikä alueella ole suota. Rata ei aiheuta mitään riskiä.
Ala-Uotila arvioi NoSA:n hakevan muutosta velvoitteeseen kerätä lyijy, jos seura aikoo avata sporting-radan. Se tosin vaatii paljon meluntorjuntatyötä.
– Sporting-rata on metsämaastossa eikä sinne pysty kohtuudella rakentamaan keräysjärjestelmää.
mv