Pohjois-Hämeen Ampujat juhli 130-vuotista taivaltaan haulikkolajien ampumaurheilukeskuksessaan Lempäälän Kokkovuoressa lauantaina 13. kesäkuuta.
Suomen Ampumaurheiluliiton hallituksen jäsen Pia Nybäck piti Pohjois-Hämeen Ampujien 130-vuotisjuhlien juhlapuheen. Nybäck voitti kaksoistrapin maailmanmestaruuden 1999 PHA:n haulikkolajien ampumaurheilukeskuksessa Lempäälän Kokkovuoressa. Nybäck toimii Suomen Olympiakomitean hallituksen varapuheenjohtajana.
Lämmin kiitos kutsusta tänne Lempäälään juhlistamaan Pohjois-Hämeen Ampujien 130-vuotista toimintaa. Kokkovuoren radalle on kautta vuosien ollut aina mukava tulla, on kyseessä sitten ollut seuran hienosti järjestämä kilpailu, haulikkokoulu tai ihan vain normaali harjoitusilta. Tänne tullessa on aina tiennyt, että asiat hoituvat, järjestelyt pelaavat ja ampumaurheilu on toiminnassa pääosassa. Sen lisäksi tällä radalla on minulle henkilökohtaisesti aivan erityinen merkitys, koska se tuo mieleen kultaiset muistot melko tarkkaan kymmenen vuoden takaisista haulikon maailmanmestaruuskilpailuista.
Ensimmäiset merkit Pohjois-Hämeen ampujien, tai ”Petoeläinten hävittämisosakeyhtiön” niin kuin perustettavaa seuraa aluksi kutsuttiin, löytyvät historiasta vuodelta 1877. Virallisesti seura perustettiin paria vuotta myöhemmin kun Tampereen Metsästys- ja Ampumaseura keväällä 1879 anoi luvat seuran perustamiseksi Suomen Keisarilliselta Senaatilta ja kaupungin maistraatilta. Tämän seurauksena voimme siis nyt juhlia myöhemmin nimensä Pohjois-Hämeen Ampujiksi muuttaneen seuran 130-vuotisjuhlaa.
Suomalaisen ampumaurheilun historiaan tutustuessa huomaa, miten ammunta urheilumuotona on muuttunut ja kehittynyt vuosien saatossa.
Myös PHA:n historia on ollut värikäs ja täynnä tapahtumia, jotka kuvastavat hyvin kunkin aikakauden arvoja, tapoja ja yleistä maailmantilannetta. Seuran 130-vuotiseen historiaan ja sen eri vaiheisiin perehtyessä huomaa, että niin maailma ympärillämme kuin koko ampumaharrastuskin on vuosien varrella kehittynyt, muuttunut ja jalostunut ihmisten arvostusten ja tarpeiden mukaan. Hienosti kirjoitettu seuran 125-vuotishistoriikki kertoo jatkuvasta sopeutumisesta sekä oman paikan hakemisesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä on ollut varmasti yksi PHA:n vahvuuksia ja menestyksen kulmakiviä: seura ja sen toiminnot ovat eläneet ajan hermolla, vastaten kunkin aikakauden ampujien ja tarvittaessa myös yhteiskunnan tarpeisiin.
Ampumaurheilun harrastamiseen ja kehittämiseen on seuran historian aikana liittynyt monenlaisia haasteita; useamman kerran on jouduttu aloittamaan uusi ratahanke, kun toiminnan edellytykset ovat loppuneet vanhoilla radoilla. Harrastajia on houkuteltu lajin pariin ja jäseniä on aktivoitu osallistumaan sekä kilpailuihin että vuosijuhlaan monella eri tavalla. Myös talkootyötä ja varainhankintaa on eri muodoissaan tehty kaikkina aikoina.
Lajitietoisuuden lisääminen suuren yleisön keskuudessa sekä harrastuksen lisääminen ja uusien jäsenten hankinta on puhuttanut ja pohdituttanut kaikkina aikakausina. Jo vuonna 1886 Tampereen Sanomissa kirjoitettiin asiasta seuraavaa:
”Olen pari kertaa ruotsalaisten sanomalehtien kertomuksissa jonkun ampumaseuran palkintoampujaisista tai ripeysseuran toimista huomannut moitteen kansan vähäisestä osan otosta ja harrastuksesta näille seikoille. Laittakaapa ensin seuranne kansantajuista menestystapaa toimissanne. Toimiessanne kansalle vieraana, älkää odottako siltä suurempaa kannatustakaan.
Siitäkään seurasta, sen pyrinnöistä ja tarkoituksesta ei ole yleisöllä paljon tietoa, eikä seura ole kortta ristiin pannut herättääkseen yleisössä mieltymystä itseensä. Tiedetään vain, että jotkut ovat laittaneet itsellensä ampumaradan Pyynikin metsään, mutta sinne ei ole lupa sivullisten mennä. En tahdo olla profeetta, mutta en ennusta asian näin ollen seuralle tulevaisuutta.”
Asianmukaisen tiedottamisen ja positiivisen viestinnän tärkeys havaittiin jo 1800-luvun lopulla. Tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen avoimuuteen, jolla PHA edelleen pyrkii hoitamaan viestintää ja sidosryhmäyhteistyötä ja sitä kautta lisäämään ampumaurheilun arvostusta ja houkuttelevuutta.
Jäsenten aktiivisuuden lisäämiseksi on vuosien varrella kokeiltu monenlaisia keinoja: ammuntaharrastusta aktivoitiin mm. järjestämällä säännöllisesti ampumakilpailuja, joissa kilpailtiin kiinnityksistä näyttäviin kiertopalkintoihin. Kilpailutoiminnan kehittämisen lisäksi kokeiltiin muitakin keinoja aktivoida toimintaa: Uutena lajina otettiin käyttöön liikkuvaan maaliin ampuminen, jossa singottiin ilmaan höyhenillä täytettyjä lasipalloja, josta myöhemmin kehittyi olympialainen lentoonlähtöammunta eli nykyinen trap-ammunta. Kilpailujen palkinnot olivat tärkeä osa kilpailutoimintaa, ja erityisesti esinepalkintoja arvostettiin. Vuoden 1889 kilpailuissa mainittiin palkintoina olleen mm. ampumalaukku, metsästyskeitin, kiikari, ilmapuntari ja kiitoslause – Positiivisen palautteen tehoa on siis Pohjois-Hämeessä alettu hyödyntää systemaattisesti jo 1800-luvun lopulla.
Näiden toimien lisäksi seura hankki uusia kiväärejä jäsentensä käyttöön.
Kiertopalkinnot lisäsivät ampujien voitontahtoa ja seuran historiikin mukaan voittoa tavoiteltiin välillä keinoja kaihtamatta: vuonna 1901 käytiin tiukka taistelu seuran sisäisestä Pyynikki-sarvi -kiertopalkinnosta. J.A. Niemellä oli mahdollisuus ottaa kolmas ja ratkaiseva kiinnitys palkintoon, ja seuran vuosikertomus kuvaa tilanteen näin:
”26.5.1901 oli tilaisuus kilpailla ja nyt oli jälleen kyseessä Pyynikki-sarvi. Nyt ratkeaisi, ottaako J.A. Niemi kolmannen peräkkäisen voiton. Onneksi hän oli hieman hermostunut tällä kertaa, ja jos muisti ei pahasti petä, luulenpa että herra Blomilla oli kahdet silmälasit. Oli miten oli, Blom voitti 219 pisteellä.”
Kilpailujen lisäännyttyä alettiin keskittyä enemmän ampumatulosten laskemiseen ja seurattiin tarkasti oman seuran ampujien menestystä. Tampereen Metsästys- ja Ampumaseuran omasta kiertopalkinnosta kilpailtiin ensimmäisen kerran v. 1894, jolloin helsinkiläiset voittivat kilpailun. Kun kiertopalkinto sitten kahtena seuraavanakin vuona menetettiin, löydettiin samalla jotakin hyvin keskeistä liittyen ammuntaan kilpaurheiluna:
”Vaikka kilpailusta ei mukavaa muistoa jäänytkään, meidän pitää ajatella, että saimme hyvän annoksen oppia ja vakuutuimme siitä, että sen joka haastajana tai puolustajana menee sellaiseen kilpailu, pitää sitä ennen osata ampua niin hyvin, että vaikka tinkisikin 25 % vapisemisen varalle, voi kuitenkin päästä hyvään tulokseen.”
Alkuvuosina seuran toiminta keskittyi hyvin paljon metsästysasioihin. Seura pyrki esiintymään ohjaavana, tiedottavana ja valvovana asiantuntijana kaikissa metsästykseen liittyvissä asioissa Tampereen ympäristössä. Samaan aikaan aloitettiin ensimmäiset riistanlaskentaan ja –hoitoon liittyvät toimenpiteet: seura mm. maksoi tapporahoja haukoista, pöllöistä, variksista ja näiden munista. Samoin yritettiin koota yhteen tietoja alueen petoeläimistä. Joissakin asioissa toimintakulttuuri on kuitenkin muuttunut. Seuraavassa kerrottua käytännön ohjeistusta tuskin enää sellaisenaan annetaan.
”Rehtori Stolpe metsästi suustaladattavalla aseella. Muun varustuksen muodostivat ruutisarvi, nallit, tappara ja haulipussi kummas
sakin taskussa tasapainon vuoksi. Tasapaino saattoi joskus myös järkkyä taskulämpimänä pidetyn viinapullon vuoksi, sillä viinasten käyttö kuului asiaan herrasmiesten metsästysretkillä. Stolpe neuvoikin, että jos metsästäjä näki kaksi jänistä samalla kertaa, piti ampua ensimmäistä.”
Pyöreiden vuosien juhliminen on tarpeellista sekä ihmisille että yhteisöille. Nämä juhlat antavat mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi, katsoa taaksepäin ja muistella menneitä.
Tämän kaltaiset kertomukset ja muistelut tuovat elämäämme jatkuvuutta ja kiinnekohtia. Ne ovat myös meille turvallisuuden ja itsetunnon lähteitä. Mutta, tämä ei kuitenkaan ole pyöreiden vuosien juhlimisessa kaikkein keskeisintä. Keskeisintä on se, että pyöreät vuodet antavat sekä ihmisille että yhdistyksille mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan sitä, mikä on tärkeintä ja olennaisinta elämässä ja toiminnassa.
Ampumaurheilun syvimmän olemuksen on PHA:n oma lehti onnistunut kiteyttämään omassa lehdessään vuonna 1964.
”Minä tiedän kuitenkin, kuinka ihminen voi olla yksin ja todella nauttia siitä: se hetki on silloin, kun jyvän rengas on mustan täplän ympärillä ja poski painuu tukkiin tai yhtä hyvin se alkaa silloin, kun sovittaa pistoolinperää peukalonhankaan, hieraisee vielä kerran vasenta jalkaterää parhaaseen asentoon ja alkaa kohottaa kättä. Siitä hetkestä alkaen ihminen on ihan yksin, hamaan siihen hetkeen kun piippu jälleen alkaa painua alaviistoon. Se on lyhyt hetki, jos naapuri ottaisi vieressä kellolla aikaa, mutta se on kummallisen pitkä aika ihmiselle itselleen.”
Ehkäpä ammunnan viehättävyys piilee juuri tässä: ampuessa kukin on täysin yksin, tai itsenäinen, katsantokannasta riippuen, mutta sekä ennen omaa suoritusta että sen jälkeen toiminta joukkueen osana tai yhdessä muiden ampujien kanssa tuo lajiin paljon sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ampumaurheilussa voi ikään kuin saada kaksi täysin erilaista kokemusta samassa paketissa.
Ampumaurheilun olennaiset asiat ovat pysyneet hyvin samankaltaisina vuosista, vuosikymmenistä ja vuosisadoista seuraaviin. Seuran tulee toimia hyvässä yhteistyössä jäsentensä parhaaksi ja vaalia ampumaurheilua ja sen tärkeitä osa-alueita yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tärkeää on pyrkiä näkemään ja tunnistamaan tulossa olevat muutokset ja muokata omaa toimintaa niin, että se vastaa sekä olemassa olevan että tulevan jäsenistön odotuksiin. Erityisen tärkeää tämä on juuri tällä hetkellä kun ampumaurheilun toimintaympäristössä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia liittyen aselupiin, ratojen toimintaedellytyksiin ja ympäristökysymyksiin.
Mielestäni hyvää ja tuloksekasta seuratoimintaa voidaan kuvata samalla tavalla kuin liike-elämää: Toimitaan pää kylmänä, sydän lämpimänä ja kädet puhtaina.
Lopuksi haluan lausua kiitokset Pohjois-Hämeen Ampujille siitä perusteellisesta ja pitkäjänteisestä työstä jota seurassa on kolmen eri vuosisadan kuluessa tehty sekä aktiivisesta osallisuudesta ja panostamisesta suomalaisen ampumaurheilun kehittämistyöhön.
Lämpimät onnittelut 130-vuotiaalle seuralle ja mitä parhainta onnea ja menestystä myös tulevaisuudessa.