Sisäasiainministeri Päivi Räsäsen (kd) mukaan laittomat aseet muodostavat aseturvallisuuden näkökulmasta suurimman riskin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tämän vuoksi niiden määrän vähentäminen on tärkeää. Räsänen pitää erittäin tärkeänä sitä, että selvitetään, miten lailliset aseet muuttuvat laittomaksi. Käytännössä laittomat ampuma-aseet ovat olleet aina olleet alun perin laillisia.
– Toivon, että poliisi jatkossa kiinnittää tutkinnassa laittomien aseiden valvontaan ja jäljittämiseen erityistä huomiota. Uskon, että lisäapua tähän tarjoavat osaltaan tulevat tietojärjestelmäuudistukset, ministeri Päivi Räsänen totesi torstaina Aseturvallisuuden kehitysnäkymät Suomessa -esiselvitysraportin luovutustilaisuudessa Helsingissä.
Räsäselle esiselvitysraporttinsa luovuttanut työryhmä arvioi aseturvallisuuden kokonaisuutena olevan Suomessa hyvällä ja vakaalla tasolla. Uusia uhkia aseturvallisuudelle kuitenkin on, esimerkiksi Sellon kauppakeskuksen tyyppiset joukkosurmat, tilaisuudessa todettiin.
Luvallisten aseiden osalta Räsänen pitää tärkeänä sitä, että niitä on vain sellaisten henkilöiden hallussa, jotka ovat käyttäytymisensä ja terveydentilansa puolesta sopivia siihen. Lupaviranomaisten tulee saada hakijoista tiedot, jotka vaikuttavat lupien saamiseen. Kesäkuussa voimaan tulleen lain myötä tietojenvaihtoa on Räsäsen mukaan jo tehostettu.
Räsänen korosti poliisin toimien lisäksi yleistä syrjäytymisen estämisen merkitystä aseturvallisuuden parantamisessa. Tämä on aivan keskeisiä asioita, hän painotti. Lisäksi hän piti tärkeänä eri hallinnonalojen viranomaisten keskinäistä sekä viranomaisten ja harrastajien välistä yhteistyötä aseturvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
– Aktiivinen harrastustoiminta on yksi syrjäytymistä ehkäisevistä keinoista. Se on vielä tehokkaampaa, jos harrastajat pitävät huolta toisistaan, Räsänen sanoi.
Hän oli vieraillut tiistaina Riihimäen Ampumaseuran ilma-aseradalla. Aamupostin jutun (18.1.) mukaan aseet ovat Räsäselle entuudestaan tuttuja, mutta hän ei itse ammu. Isäni oli metsästäjä (–) ja mieheni käy reserviläisten ammunnoissa, Räsänen kertoo Aamupostissa.
Työryhmän esittämiin lainsäädäntömuutoksiin Räsänen sanoi perehtyvänsä tarkemmin ennen päätöstä. Samalla hän käy mahdollisesti keskusteluja asiasta hallituksen sisällä. Mahdollinen lainsäädännön muuttaminen valmisteltaisiin hänen mukaansa laajapohjaisella kokoonpanolla, jossa olisivat edustettuina myös sidosryhmät. Räsänen arvioi alustavasti, että työryhmä voitaisiin asettaa noin kahden kuukauden kuluessa ja hallituksen esitys voisi olla valmiina aikaisintaan syksyllä 2013.
Työryhmä perää laaja-alaista yhteistyötä
Räsäselle esiselvitysraporttinsa luovuttanut työryhmä korostaa, että aseturvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä on koko yhteiskunnan myötävaikutus tarpeen. Aseturvallisuuteen tulee vaikuttaa tehokkaasti viranomaisten keskinäisellä sekä viranomaisten ja asealan järjestöjen ja harrastajien välisellä yhteistyöllä.
Työryhmän mielestä viime kesäkuussa voimaan tulleen ampuma-aselain muutoksen toimivuudesta on vielä liian aikaista tehdä syvempiä johtopäätöksiä.
Ampuma-aselain uudistuksen yhteydessä lakiin lisättiin lääkärille velvollisuus ja terveydenhuollon ammattihenkilölle oikeus ilmoittaa poliisille henkilöstä, jonka hän katsoo perustellusta syystä olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon edustajat ovat asiantuntijakuulemisissa esittäneet, että lainsäädännössä tulisi lähtökohtaisesti olla ilmoittamisvelvollisuuden sijasta ilmoittamisoikeus. Työryhmä katsoo, että ilmoituksia koskevan sääntelyn toimivuutta tulee seurata tarkasti ja sen pohjalta arvioidaan myöhemmin mahdolliset lainsäädännölliset muutostarpeet.
Yksittäisten asemallien kieltäminen ei lisää turvallisuutta
Valtioneuvosto esitti lausumassaan vuonna 2009, että tulisi selvittää mahdollisuus kieltää yksittäisiä urheilukäyttöön soveltumattomia puoliautomaattisia käsiaseita. Työryhmän mielestä yksittäisiä aseita kieltämällä ei saavuteta aseturvallisuuden kannalta merkittävää hyötyä, vaan asiaa on pohdittava kokonaisuutena.
Työryhmä toteaa, että yksittäisten ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien itselataavien kertatulikäsiaseiden ja suurikaliiperisten revolverien kieltäminen johtaisi asemallien sattumanvaraiseen kieltämiseen, jolloin kielto ei kohdistuisi aseiden tehon ja tulivoiman osalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta ongelmallisimpiin käsiaseisiin. Kiellon kohteena olevien asemallien määrä jäisi joka tapauksessa vähäiseksi. Teholtaan ampuma-aseita vastaavia ilma-aseita sekä eräitä jousitoimisia aseita koskevat säännökset tulee sen sijaan uudistaa ja saattaa nämä esineet valvonnan alaisiksi.
Sisäasiainministeriön tiedotteessa todetaan, että viranomaisilla on jo nykyisin mahdollisuus vaikuttaa uusien ampumaurheilulajien kehittämiseen. Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ampuma-aselaissa tarkoitetuista hyväksyttävistä ampuma-aseiden käyttötarkoituksista ja muun muassa näissä soveltuvista ampuma-aseista ja patruunoista. Mikäli valvontaa halutaan vielä tältä osin tehostaa, tulisi työryhmän mielestä määritellä ennakkoon hyväksyttävät ampumaurheilulajit esimerkiksi valtioneuvoston päätöksellä. Tällöin voidaan ratkaista esimerkiksi se, millaisia itselataava kertatuli -toimisia (puoliautomaattisia) aseita ampumaurheilussa ja -harrastuksessa voidaan käyttää.
Säilytysvaatimukset vaativat uudelleen tarkastelua
Tiedotustilaisuudessa todettiin myös, että nykyisessä laissa ampuma-aseiden säilyttämistä koskevat perusvaatimukset eivät ole erityisen tiukat. Lukitun paikan tai muun lukituksen määritelmät ovat jossain määrin tulkinnanvaraisia. Lisäksi mahdollisuus säilyttää aseen osaa erillään on säilytysvaatimuksena hyvin lievä.
Työryhmä katsoo, että sidosryhmien kanssa tulee arvioida, miten ampuma-aseiden säilytysturvallisuutta voitaisiin parantaa ja voitaisiinko säätää velvollisuus riittävän pitkän siirtymäajan jälkeen säilyttää kaikki ampuma-aseet luvanhaltijan luona jonkin tyyppisessä turvakaapissa tai poliisin hyväksymässä säilytystilassa.
Työryhmän mielestä ampuma-aseiden säilyttäminen ampumaradoilla ei ole turvallisuussyistä mahdollista. Radat sijaitsevat usein syrjässä, eikä niissä ole asianmukaisia säilytystiloja. Ampuma-aseiden säilyttäminen poliisilaitoksilla ei ole myöskään tarkoituksenmukaista muun muassa siksi, että perusteita, joilla aseita noudetaan, olisi erittäin hankalaa valvoa.
Ampumaratoja koskevaa lainsäädäntöä esitetään uudistettavaksi
Hyvin hoidetut ja valvotut ampumaradat tukevat aseturvallisuutta mahdollistamalla turvallisen harrastamisen. Nykyiset voimassa olevat ampumaratoja koskevat säännökset lähestyvät sadan vuoden ikää, ja ne ovat jäänet ajastaan jälkeen. Työryhmä esittää, että niitä koskeva lainsäädäntö uudistetaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Ministeri Räsänen luki tilaisuudessa esimerkkejä, jotka ovat vuodelta 1915. Ne luettuaan myös hän totesi ykskantaan, että lakia on uudistettava.
Työryhmä ehdottaa tehtäväksi myös poliisihallinnon sisäisiä tehostamistoimia. Nämä koskevat sekä lupahallintoa ja -valvontaa, valvonta- ja hälytystoimintaa että tutkintaa. Tärkein yksittäinen kehittämiskohde on parhaillaan käynnissä oleva aserekisterin uudistaminen. Uuden rekisterin suunniteltu käyttöönotto on tämän vuoden aikana.
Henkirikosten seurantajärjestelmän mukaan vuosina 2002-09 henkirikosten yleisin tekoväline oli teräase ja yleisin teräase keittiöveitsi, jota oli käytetty 26 prosentissa rikoksista. Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat noin 18 prosenttia seurantajakson henkirikoksista.
Ampuma-aseella on tehty keskimäärin noin 22 henkirikosta vuodessa (2003-09). Henkirikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 47 prosenttia oli luvallisia. Käsiaseilla tehdyt rikokset muodostivat noin yhdeksän prosenttia kaikista seuranta-aikana tehdyistä henkirikoksista. Luvattomilla käsiaseilla tehtyjen henkirikosten osuus on ollut noin viisi prosenttia kaikista henkirikoksista eli keskimäärin noin kuusi henkirikosta vuodessa.
Suomessa on ampuma-aseita aserekisterin mukaan yli 600 000 henkilöllä ja ampuma-aseita on yli miljoona.
Lähde: Sisäasiainministeriön tiedote 19.1.2012
Työryhmän esiselvitysraportti on julkaistu sisäasiainministeriön verkkosivuilla.