Tutkimuksesta ilmenee myös se, että yksilölajeissa 13–15-vuotiaista taitoluistelijoista vain yksitoista prosenttia ja telinevoimistelijoista 17 prosenttia kilpaili päälajinsa lisäksi jossain muussa lajissa. Hiihtäjistä vastaavasti 65 ja yleisurheilijoista 70 prosenttia kilpaili muussakin kuin päälajissaan. Aineistosta oli havaittavissa lukuisia erilaisia urheilupolkuja sen suhteen milloin lajivalinta oli tehty ja kuinka ohjattua tai omatoimista harjoittelu oli ollut.
Nuoriin urheilijoihin kohdistunut tutkimushanke käynnistyi Kihussa vuonna 2010. Sen ensimmäisen vaiheen tavoitteena oli kyselytutkimuksena selvittää seitsemän eri lajin nuorten urheilijoiden kehityspolkuja ja harjoittelua. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 2522 vuonna 1995 syntynyttä lisenssiurheilijaa. Aineistoista tehtiin kaksi erillistä julkaisua, toinen painottuen yksilölajien tuloksiin ja toinen joukkuelajeihin.
14–15-vuotiaat urheilijat harjoittelijat tutkimuksen mukaan keskimäärin 8-10 tuntia ja 6-8 kertaa viikossa. Poikkeuksena näihin oli kuitenkin niin kutsutut varhaisen erikoistumisen lajit, kuten telinevoimistelu ja taitoluistelu, joissa harjoiteltiin 12,5-16 tuntia ja 8,5-11 kertaa viikossa.
Perheen merkitys nuoren urheilussa oli merkittävä. Noin puolella vanhemmista oli itsellään kilpaurheilutausta, vaikka heidän roolinsa nuoren harrastamisessa rajoittuikin pääasiassa harjoituksiin kuljettamiseen sekä pelien ja kisojen seuraamiseen. Lähes puolella vastaajista myös sisar harrasti samaa urheilulajia.
Tutkimusraportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan KIHUn sivujen kautta: yksilölajit ja joukkuelajit.