Suomalainen urheiluvalmentaja on useimmiten mies, toimii vapaaehtoispohjalta, omaa kymmenen vuoden kokemuksen valmentamisesta ja on saanut lähes aina jotain valmentajakoulutusta.
Nämä tiedot käyvät ilmi laajasta suomalaisvalmentajille suunnatusta kyselystä, joka tehtiin vuonna 2009. Siihen vastasi yhteensä 2213 suomalaista valmentajaa, jotka olivat toimineet aktiivisesti valmentajina tai ohjaajina kyselyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.
Valtaosa kyselyyn vastanneista valmentajista oli miehiä (70 %). Kaksi kolmasosaa valmentajista kuului ikäluokkaan 30-49 vuotta ja asui joko yli 50 000 asukkaan kunnissa tai pääkaupunkiseudulla. Valmentajakoulutusta oli 93 prosentilla vastaajista ja korkeimpana valmentajakoulutuksena noin puolella oli lajiliiton I-tason koulutus, neljäsosalla II- tai III-tason koulutus ja korkea-asteen valmentajakoulutus oli noin joka viidennellä vastaajalla.
Omaa kilpaurheilukokemusta oli 84 prosentilla vastanneista, ja valmennustoiminnan aloittamisen yleisimpiä syitä olivat oma lajiharrastustausta tai oman lapsen lajiharrastus. Valmentajakokemusta oli kertynyt keskimäärin kymmenen vuotta, ja 65 prosenttia toimi valmennustehtävässään vapaaehtoispohjalta. Valmennuskertoja kertyi viikossa keskimäärin neljä, ja aikaa valmentamiseen käytettiin noin kymmenen tuntia viikossa.
Useimmin toteutuneet ja myös tärkeimmiksi koetut oppimistilanteet suomalaisvalmentajilla olivat arkivalmennuksen kautta saatava kokemus ja tieto, oman lajin valmentajilta oppiminen ja omat kokemukset urheilijana. Kahdeksan valmentajaa kymmenestä oli osallistunut lajiliiton tasokoulutukseen. Noin puolet vastaajista koki sen erittäin tärkeäksi valmentajana oppimisen ja kehittymisen kannalta.
Julkaisu on luettavissa kokonaisuudessaan KIHUn sivuilta.