Suomen Ampumaurheiluliitolta pyydettiin asiantuntijalausuntoa yllä mainitussa asiassa, liittyen EU:n komission tiedonantoon asiasta.
Ampumaurheiluliiton lausunto on herättänyt jonkin verran kysymyksiä ja useampi henkilö on ollut yhteydessä liiton eri toimijoihin pyytääkseen asiasta lisätietoja. Tämän vuoksi SAL tuo tässä esille lausunnon keskeiset kohdat ja kertoo näkemyksistään hieman yksityiskohtaisemmin.
Lausunnon pääviestien hahmottaminen edellyttää sen lukemista kokonaisuudessaan, yksittäisten lauseiden irrottaminen kokonaisuudesta saattaa johtaa väärinymmärryksiin. Alla on tiivistetysti kuvattu lausunnon keskeisimmät kohdat ja niitä vastaavat lainaukset itse lausunnosta. Lausunto kokonaisuudessaan on luettavissa alla olevasta linkistä.
– Vanha ampuma-aselaki (ennen kouluampumisia tehtyjä tiukennuksia) oli hyvä ja toimiva, ongelmia aiheutui lähinnä siitä, että lakia tulkittiin hyvin eri tavalla eri paikkakunnilla
Suora lainaus SAL:n lausunnosta: ”SAL:n näkemyksen mukaan vanha ampuma-aselaki (HE 183/1997 ja HE 110/2000) oli lakiteknisesti erinomaisesti toteutettu ja sen ongelmana oli ainoastaan käytännön soveltaminen, joka vuosien varrella vain lipsui täysin vastakkaiseksi lain tarkoituksesta.”
– Kansallisen ampuma-aselain viimeisten uudistusten jälkeen laista tuli sekava ja se huononi entiseen verrattuna. EU-tasoinen lainsäädäntö saattaa olla hyvä asia mikäli siinä yhteydessä nykyisen kansallisen lain ongelmat korjataan ja sääntelyn taso ei ainakaan ole tiukempi kuin nykyisen kansallisen lain
”Ampuma-aselakiin viime vuosina tehdyt muutokset ovat SAL:n näkemyksen mukaan monimutkaistaneet lain rakennetta ja raskauttaneet lupamenettelyä tarpeettomasti. Rajat ylittävään sääntelyyn perustuva harmonisointi voi tarjota mahdollisuuden kansalliselle lainsäätäjälle paikata lakimuutoksista aiheutuneita ongelmakohtia harmonisointiprosessissa. Ampuma-aseet ovat vaarallisia vain vaarallisissa käsissä.”
”SAL katsoo, että ampuma-aseisiin liittyvän rajat ylittävän sääntelyn kehittäminen on lähtökohtaisesti suotavaa. Suomen valtion on pyrittävä voimakkaasti ja aktiivisesti vaikuttamaan siihen, ettei ylikansallinen sääntely rajoita ampumaurheilun harrastusmahdollisuuksia tiukemmalla regulaatiolla kuin mitä voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö tällä hetkellä on.”
– Jos tiukkaa sääntelyä halutaan, tulee se kohdentaa objektiivisen riskin arvioinnin perusteella sinne, missä riski saattaa olla suurin. Eli ensimmäisen aseen hankkijaa voidaan tarvittaessa arvioida tarkemmin kuin kokenutta harrastajaa. Myös aseen tulivoima vaikuttaa riskin arviointiin. Vastaavasti taas mitä enemmän hakija on harrastanut ammuntaa, sitä kevyempi prosessin tulee olla.
– Erityisesti practicalin osalta lausunnossa todetaan seuraavaa:
”Vastaavasti ensimmäistä hankkimislupaa hakevan henkilön osalta on perusteltua edellyttää tarkempaa tarkastelua etenkin, jos hakemuksen kohteena olevaan ampuma-aseen ominaisuuksiin liittyy objektiivisia riskejä kohottavia seikkoja. Yleinen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta on erityistä huomiota kiinnitettävä tulivoimaisiin ampuma-aseisiin. Ampuma-aseen toimintatapa ja lipaskapasiteetti ovat tärkeimmät yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen vaikuttavat aseen käyttöön liittyvä ominaisuudet. Eri toimintatavoista on lippaattomalla kertatulella toimivan aseen tulivoima pienin ja sarjatulella toimivan aseen tulivoima suurin. Lippaan suuri kapasiteetti kasvattaa tulivoimaa. Erilaisissa ampumaurheilulajeissa, kuten Practicalissa, käytetään tulivoimaisia ampuma-aseita. Ylikansallisessa sääntelyssä on huomioitava, että olemassa olevia ampumaurheilun muotoja tulee voida jatkossakin harrastaa, eikä kohtuuttomia rajoituksia ole syytä asettaa – täyskielloista puhumattakaan.”
– Keskustelua on herättänyt erityisesti lause ”Sellaisten ampuma-aseiden myynti siviileille tulisi kokonaan kieltää, jotka eivät sovellu hyvin mihinkään ampumaurheilulajin harrastukseen (tai metsästykseen).”
Se viittaa nykyisen voimassaolevan ampuma-aselain pykälään 44. Lausunnossa tällä kohdalla tarkoitetaan, että mahdollisessa uudessakin lainsäädännössä luvan myöntämisen tulee edelleen perustua siihen, että ampuma-aselupa myönnetään haettavaan käyttötarkoitukseen soveltuvalle aseelle. Tämä on SAL:n mielestä oikea tapa – liiton näkemyksen mukaan on tärkeää, että käyttötarkoitus määrittelee sen minkälaiseen aseeseen lupa myönnetään.
– Ilmeisesti tämä lause on herättänyt melkoisesti keskustelua, ilman että on tiedostettu sen viittaavaan nykyisin voimassaolevan lain periaatteeseen. Alla on suora lainaus voimassaolevasta kansallisesta ampuma-aselaista, mitään uutta sääntelyä ei tässä esitetä.
Nykyinen ampuma-aselaki / Pykälä 44§ Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat edellytykset
”Hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen.”
– Yllä olevien kohtien lisäksi lausunnossa painotetaan sitä, että lain tulkinnan ja soveltamisen tulee olla johdonmukaista ja eri paikkakunnilla samanlaista. Keskusteluissa esillä olleisiin ajatuksiin biometrisistä tunnisteista otettiin kielteinen kanta.
Ampumaurheiluliiton keskeisimmät viestit on kiteytetty lausunnon tiivistelmän kahteen ensimmäiseen kohtaan:
1 § Ampuma-aseet ovat vaarallisia vain vaarallisissa käsissä.
2 § Ylikansallinen säätely on kannatettavaa, mutta Suomen valtion on käytettävä aktiivista otetta, ettei ampumaurheiluharrastuksesta tule mahdollisten muutosten johdosta yhtään vaikeampaa kuin se nyt on. Päinvastoin, kansallisessa harmonisointityössä on syytä ottaa ampuma-aselakiin viime vuosina toteutetut uudistukset uudelleen arvioitavaksi.
SAL:n tavoitteena on aina ollut ja tulee luonnollisesti jatkossakin olemaan sen varmistaminen, että kaikkien edustamiemme lajien harrastaminen jatkuu Suomessa, ja jos EU-tasoista sääntelyä valmistellaan, niin myös koko EU-alueella.
Suomen Ampumaurheiluliiton hallitus
Liitteessä luettavissa SAL:n lausunto