Ampumaharrastusfoorumin vuotuinen seminaari kokosi taas ammunnan harrastajat yhteen kuulemaan laajan kattauksen ajankohtaisia asioita.
Ampumaharrastusfoorumi järjesti perinteisen seminaarinsa perjantaina Helsingissä Katajanokan kasinolla. Tilaisuuden avasi Ampumaharrastusfoorumin uusi puheenjohtaja Saku Liehu, joka toimii Reserviupseeriliiton järjestösihteerinä. Hän toivoi puheenvuorossaan, että lakeja suunniteltaisiin jatkossa EU:ssa ”entistä paremmin”.
– Nyt tuntuu siltä, että lakeja suunnittelevat asevastustajat ja turvallisuusviranomaiset. Asiantuntevat harrastajat pitäisi saada mukaan valmistelutyöhön, koska me haluamme viedä yleistä turvallisuutta eteenpäin, Liehu sanoi.
Sisäministeri Paula Risikko sanoi, että sisäministeriö ”tekee kaikkensa”, jotta suomalaisella ampumaharrastuksella on jatkossakin tilaa toimia ja edellytykset kehittyä. Risikko toi puheessaan esiin muun muassa lupakäytäntöjen joustavoittamisen ja painotti korkean turvallisuuden tasoa.
– Ampuma-aseiden lupaprosessiin ehdotetaan uudistuksia. Tavoitteena on sujuvoittaa ja nopeuttaa aseiden lupaprosessia aseturvallisuudesta tinkimättä.
Risikko korosti, että Ampumaharrastusfoorumi on tärkeä yhteistyökumppani, jonka kanssa keskustelu on ollut avointa ja ilmapiiri hyvä.
– Toivottavasti nämä säilyvät, ja mikseivät säilyisi, kun ne ovat tähänkin asti toimineet. Täällä seminaarissa on hyvä henki, ja kaikki ovat samassa veneessä. Siitä syystä älkää keikuttako sitä, Risikko totesi.
Risikon mukaan AHF on vuosien varrella lunastanut paikkansa laajan yhteiskunnallisen näkökulman omaavaksi kumppaniksi.
– Täällä on koolla kattava joukko alan harrastajia, jotka edustavat kaikkia tahoja. Me voimme jatkossakin keskustella asioista yhdessä. Olette olleet hyvissä ajoin liikkeellä, ja harrastustoiminta pyritään turvaamaan myös lainsäätäjän puolelta.
Risikko kevensi tunnelmaa kertomalla, että a-alkuiset sanat ovat seuranneet häntä eri ministeritehtävissä. Sosiaali- ja terveysministerinä ollessaan sana oli alkoholi, ja liikenneministerinä toimiessaan sana oli auto. Nyt, sisäministerinä, a-alkuinen sana on ase.
– Aina, kun nämä sanat on maininnut, ovat ne olleet lehden päällä, hän nauratti yleisöään.
Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ja Sisäministeriön johtava asiantuntija Johanna Puiro kävivät läpi asedirektiivivalmistelua EU:ssa. Asedirektiivistä päätetään niin sanotussa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja virallinen hyväksyntä tulee Euroopan parlamentin täysistunnossa todennäköisesti maaliskuussa ja sen jälkeen neuvostossa.
– Suurin osa säännöksistä on laitettava kansallisesti täytäntöön viidentoista kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta, Halla-aho ja Puiro totesivat.
Keskeiset muutokset liittyvät muun muassa aseiden luokitteluun, poikkeuslupiin ns. A-luokan aseissa, etäkauppaan, aseiden merkintään, asetietojärjestelmään ja tietojenvaihtoon sekä lääkärintarkastuksiin. Halla-ahon mukaan ”esille tuli nyt nopeasti hyökäten monia asioita, jotka ovat myös monimutkaisia”. Hän kiitti harrastajakuntaa siitä, että se on toiminut ”ansiokkaasti”. Todella vähän on nähty sitä, että yksi laji nousisi esiin ja väheksyisi muita, hän totesi. Halla-aho toi myös esiin näkemyksensä, jonka mukaan suuri osa poliitikoista ei ole asevastaisia, vaan tietämättömiä.
– Jos asia ei kosketa henkilökohtaisesti, on se helppo kieltää, hän sanoi.
Poliisihallituksen asehallintopäällikkö Mika Lehtonen kertoi kokemuksia ampuma-ase- ja ampumaratalakien uudistuksista. Hän muun muassa nosti esiin ratavastaavan ilmoittamisen.
– Määräaika siirtymäsäännöksessä on kaksi vuotta, ja se päättyy 1. joulukuuta. Ilmoituksia on tullut toistaiseksi vähäinen määrä, ja niiden sisältö on ollut vaihtelevaa. Toiveenamme on, että ilmoitukset tehtäisiin ajoissa ja niissä mainittaisiin ampumarataluvan tiedot. Ilmoitukseen olisi hyvä liittää myös kopio ampumarataluvasta, Lehtonen sanoi.
Johanna Kari Sisäministeriöstä kävi läpi kansallisen aselainsäädännön joustavoittamisen. Valtioneuvosto antoi 19. tammikuuta eduskunnalle hallituksen muutosesitykset ampuma-aselakiin, rikoslakiin ja poliisilakiin.
Jatkossa lupaa voisi hakea sähköisesti, mikä vähentäisi huomattavasti henkilökohtaisen asioinnin tarvetta. Sähköisen menettelyn rinnalla säilyisi mahdollisuus hakea lupaa asioimalla henkilökohtaisesti poliisilaitoksella. Aseluvan hakeminen ei olisi enää sidottu luvanhaltijan kotikuntaan tai kotipaikkaan, vaan lupahakemuksen voisi jättää haluamalleen poliisilaitokselle.
Perusteet aseluvan myöntämiselle eivät ole muuttumassa, eikä luvan saaminen helpotu. Uusi lupaprosessi mahdollistaisi Karin mukaan sen, että teknisluontoisen työn, kuten hakemustietojen syöttämisen ja soveltuvuustestin suorittamisen sijaan poliisin työaikaa olisi käytettävissä enemmän hakijan soveltuvuuden arviointiin ja muuhun lupahakemuksen perusteiden selvittämiseen.
– Aseluvan hakijan soveltuvuuden arviointia tehostettaisiin entistä yksilöllisemmällä haastattelulla sekä hyödyntämällä viranomaisella jo olevia tietoja entistä paremmin. Soveltuvuustestistä luovuttaisiin, koska testin hyödynnettävyys on huono, eikä se ole käytännössä tuonut lisäarvoa aseturvallisuuteen. Testin tuloksella ei ole ollut merkitystä lupapäätökseen, vaan päätökset ovat perustuneet muuta kautta esiin tulleisiin tietoihin, Kari sanoi.
Nykyiset aseiden hankkimis- ja hallussapitolupa sekä yksityinen valmistamislupa yhdistettäisiin yhdeksi aseluvaksi. Aselupa olisi ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen ja aseen osan hallussapitoon oikeuttava lupa, johon voitaisiin liittää oikeus aseen ja aseen osan hankkimiseen, valmistamiseen tai muuntamiseen yksityistä tarkoitusta varten.
Jatkossa ase-elinkeinonharjoittajan tulisi ilmoittaa maahantuomansa, siirtämänsä, valmistamansa tai muuntamansa ampuma-aseen ja aseen osan yksilöintitiedot poliisin asetietojärjestelmään. Ilmoitusvelvollisuus koskisi myös ase-elinkeinonharjoittajalla säilytettävänä tai korjattavana olevia ampuma-aseita ja aseen osia sekä ase-elinkeinonharjoittajan patruunavarastoja. Muutos parantaisi aseiden elinkaari- ja sijaintitietojen hallintaa ja mahdollistaisi osaltaan sähköistä lupamenettelyä.
Poliisin lupaprosesseja on selkeytetty jo useamman vuoden ajan ottamalla käyttöön sähköinen asiointi, luopumalla kotipaikkasidonnaisuudesta ja vähentämällä käyntiasiointia. Edellä mainitut uudistukset on jo tehty passeihin, henkilökortteihin ja yksityisen turva-alan säädöksiin, Kari totesi.
– Ehdotettujen lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Sähköistä asiointia vaativien uudistusten osalta muutokset tulisivat kuitenkin voimaan vasta joulukuussa vuonna 2018, jolloin poliisin asetietojärjestelmän uudistaminen mahdollistaisi sähköisen asioinnin käytön aselupa-asioissa.
Suomen Ympäristökeskuksen suunnittelija Mika Attila puhui ampumaratoihin liittyvän ympäristösuojelulainsäädännön kehittämisestä. Syke on tehnyt selvityksen ampumaratojen ympäristöluvanvaraisuuden keventämismahdollisuuksista.
– Se on Syken selvitys, jossa ei ole päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Loppuraportti on valmistumaisillaan, ja se luovutetaan ministeriölle ensi viikolla.
Attila mainitsi yhtenä sujuvoittamisehdotuksena ampumaratojen ympäristölupakäsittelyn, joka keskitettäisiin maakuntiin.
Ampumaharrastusfoorumin rata-asiantuntijana toiminut Lotta Jaakkola kertoi kokemuksistaan ampumaratojen ympäristölupaprosesseista.
– Epätoivoa on ollut havaittavissa, ja ne on koettu hankaliksi. Voimme kuitenkin parantaa tilannetta, hän lohdutti.
Siviiliratoja on Jaakkolan mukaan nykyään noin 600. Hän Jaakkola kertoo törmäävänsä usein lauseeseen, jonka mukaan ampumaratojen kehittämisen tulevaisuuden haasteina ovat muun muassa asutuksen läheisyys ja kiristyneet ympäristönormit (melu, raskasmetallit jne.).
– Hakemukset on tehty hyvin ja yksityiskohtaisesti liittyen aseisiin ja ampumiseen. Niistä kuitenkin puuttuvat usein ympäristönkuvaus, ympäristövaikutusten arviointi, BAT ja riskinarviointi. Viranomaisen laatimassa ympäristöluvassa sitten velvoitetaan tutkimaan maaperä sekä pinta- ja pohjavesien haitta-ainevaikutukset, teettämään melumittaukset ja mallinnukset, puhdistamaan taustavallit ja haulien leviämisalue – ilman, että tiedettäisiin, onko teetettäville tutkimuksille ja toimenpiteille perusteita, Jaakkola sanoi.
– Käsikirjoitus annetaan siis ulkopuolisen kirjoitettavaksi, ja sitten paikkaamiseen tarvitaan konsultteja, jolloin kustannukset nousevat. Mikä on kaiken tämän hyöty ja tarkoituksenmukaisuus, Jaakkola kysyi.
– Kuinka tilanne sitten otetaan haltuun? Halvemmalla pääsee ja tehokkaampi vaihtoehto on tehdä esiselvitys, jossa luodaan kokonaiskuva ja hahmotetaan merkittävät vaikutukset ja jossa tutkimusresurssit kohdistetaan merkittäviin vaikutuksiin ja jossa on riskiarviointi. Mustan laatikon sijaan siis on käsitys siitä, mihin mennään.
Jaakkola kannusti myös positiiviseen ja aktiiviseen vaikuttamiseen:
– Onnistuminen ei ole sattumaa, ja prosessin alkuvaiheeseen kannattaa satsata. Avainasemassa ovat laadukkaasti tehdyt perustyöt ja lupahakemus. Asennemuutosta tarvitaan siinä, mennäänkö virran mukana vai otetaanko estradi haltuun.