SAL:n kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen Keski-Uusimaan Ampumaseuran 80-vuotisjuhlissa.
Suomen Ampumaurheiluliiton kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen sanoi Keski-Uusimaan Ampumaseuran 80-vuotisjuhlissa pitämässään puheessa, että harrastuksen turvaamiseksi pitää käyttää mielikuvitusta ja uskallusta. Meidän on kysyttävä itseltämme, vastaako tuote kysyntää eli onko lajitarjontamme sellaista, jota mahdolliset harrastajat haluavat, hän sanoi.
Keski-Uusimaan Ampumaseura juhli 80-vuotista taivaltaan viime lauantaina. Ampumaurheiluliiton kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen otti puheessaan esille ”aallonharjan, jonka kuohuissa lajimme ja harrastajamme nyt käyvät eloonjäämistaistelua”. Hän tarkasteli kysymystä lähinnä pistooliammunnan näkökulmasta, jonka hän parhaiten tuntee ja johon uudet lakimuutokset kovimmin kohdistuvat.
– Valitettavien, rikollisten tekojen seurauksena poliittiset päättäjät ovat nähneet hyväksi laatia lakeja, joiden lopputavoitteena näyttää olevan käsiaseilla tapahtuvan urheiluammunnan lopettaminen tässä maassa. Millään muulla tavalla ei voi ymmärtää sitä, että uuden harrastajan pitää kahden vuoden ajan osoittaa harrastuksensa, kuitenkin ainoastaan kymmenen kertaa – siis keskimäärin kerran kahdessa ja puolessa kuukaudessa, Vehanen sanoi.
– Samaa kiusantekohalua edustaa tämä niin sanottu palikkatesti, johon käsiaseluvan hakijat alistetaan, vaikka hakijalla olisi ennestään useita hallussapitolupia ja vaikka hän olisi moninkertainen olympiakävijä ja vaikka hänellä olisi täysin tahraton menneisyys.
– No, tuoreesta Urheiluampuja-lehdestä saimme lukea, että kyseinen testi voidaan korvata lääkärintodistuksella, jos jostain löytää lääkärin, joka sen suostuu kirjoittamaan. Edelleen, huolimatta poliisin saamista yhdenmukaistamisohjeista, lupakäytäntöjä on lähes yhtä monta kuin on poliisilaitosta. Lakia emme nopealla aikataululla kykene muuttamaan; sen kanssa on elettävä. Kun samanaikaisesti myös ampumaratalakia ollaan uudistamassa, lienee realistista olettaa, että sekään uusi laki ei harrastusmahdollisuuksiamme paranna.
– Pitääkö meidän vain tyynesti hyväksyä tilanne ja katsoa miten kunniakas urheilumuoto hiljalleen kuihtuu pois? Kuihtumisella viittaan myös tilanteeseen 20-vuotiaiden sarjoissa, joissa osallistujia on nykyään yhdestä viiteen – aina ei sitä yhtäkään. Tästä määrästä ei millään konstilla tule riittävästi uusia edustusurheilijoita lajiimme.
Vehanen palautti mieliin myös erään tunnetun lausahduksen: tarttis tehrä jottai, sanoi Mauno Koivisto aikanaan, Turun murteella. Vehanen sanoikin kesän mittaan miettineensä mitä se ”jotain” on eli mitä pitäisi tehdä, jotta harrastus säilyisi lukumääräisesti riittävän runsaana, jotta sieltä aika ajoin nousisi uusia mestareita entisten rinnalle. Vehanen arveli, että kaikki eivät allekirjoita esittämäänsä sanomaa, mutta sanoipa sen kuitenkin:
– Tässä lainsäädäntötilanteessa, jota äkkipäätään ei kyetä muuttamaan, meidän tulee ottaa uusi asenne 10 metrin ilma-aseammuntaan. Sen harrastamista ei rajoiteta – ainakaan toistaiseksi aselupaedellytyksillä ja 10 metrin rata voidaan sijoittaa vaikka kerrostalon alakertaan päinvastoin kuin ruutiaserata, joka jo sanana pelottaa keskivertokansalaista ja jota rasittavat monenmoiset ympäristösäädökset. 10 metrin radalla kaikki syntyvä jäte saadaan kierrätykseen, mitään ei jää siivottavaksi kymmenien vuosien kuluttua ja isoilla kustannuksilla. Nykyinen, staattinen ilmapistooliammunta ei kuitenkaan puhuttele nuoria samalla tavalla kuin nopeatempoiset lajit.
– Se ei ole myöskään antanut hyötyä ruutipistooliammuntaan samalla tavalla kuin on tapahtunut kivääripuolella, jossa pystyasennon tulokset ruutiaseilla ovat nyt eri tasolla kuin verrattuna aikaan, jolloin ilma-asetta ei harrastettu – ainakaan vakavalla mielellä. Mutta pistoolissa esimerkiksi vapaapistoolin tulostaso on pudonnut parissakymmenessä vuodessa yhtä monta pistettä eikä 25 metrin lajien tarkkuusosassakaan maksimipisteitä hätyytellä.
– Kun nykyään on saatavilla erinomaisia viidesti laukeavia ilma-pistooleja, miksi emme laajenna lajivalikoimaa niin, että talvikaudella olisi kilpailuja perinteisen ilmapistoolin ja ilmaolympiapistoolin lisäksi myös 25 metrin pistoolin ja vakiopistoolin kaltaisille lajeille näillä viidesti laukeavilla. Ja voivathan kekseliäät kehitellä kokonaan jonkun uuden lajinkin, Vehanen sanoi.
Vehanen käytti sanaa ”kaltaisille” siksi, että jos tähän mennään, niin hänen mukaansa kannattaa tarkoin harkita tarvitsemmeko niissä 60 laukausta. Vehasen mielestä jo 40 laukausta riittää paremmuuden ratkaisemiseen ja näin tehden ratojen kapasiteetti kasvaisi, kun ampuma-ajasta voisi nipistää kolmanneksen pois.
– Kansallisessa kilpailutoiminnassa meidän ei pidä orjallisesti sitoutua Kansainvälisen ampumaurheiluliiton (ISSF) kankeisiin sääntöihin. Niiden pitää olla pohjana ja kansainvälisissä lajeissa, mutta harrastuksen turvaamiseksi pitää käyttää mielikuvitusta ja uskallusta. Meidän on kysyttävä itseltämme, vastaako tuote kysyntää eli onko lajitarjontamme sellaista, jota mahdolliset harrastajat haluavat. Ihan kaikkea meidänkään ei tietysti tule hyväksyä, Vehanen sanoi.
Vehanen sanoi, että jo yksistään Helsingin alueella (mukaan lukien Espoo, Kauniainen ja Vantaa) on suuri musta aukko. Alueella asuu noin miljoona ihmistä, mutta Santahaminan lisäksi ei ole kuin kaupallisia ruutiaseratoja.
– Jos meillä olisi edellä esittämiäni lajeja, Helsingin alueella voisi olla lukuisia 10 metrin ratoja ja satamäärin ellei peräti tuhansittain harrastajia. Hieman visioiden: asutuskeskuksissa tulisi niin sanottuja kaupunginosaratoja, jotta harrastuspaikka olisi helposti saavutettavissa. 10 metrin ammunnan ”hiilijalanjälki” on myös tuntuvasti pienempi kuin ulkoradan, koska autolla ei tarvitse ajella kymmeniä kilometrejä ja taajamissa nuoret voisivat kulkea julkisilla kulkuneuvoilla.
Vehanen kysyikin, onko meillä varaa kääntää selkämme runsaalle miljoonalle potentiaaliselle harrastajalle. Ja vastasi itse:
– Ei todellakaan ole.
Vehanen tiesi hämmentäneensä mielialoja, mutta heitti vielä vähän lisää löylyä kiukaalle:
– ”Meill´on hanki ja jää, meill´on halla ja yö.” Tällaisen säkeen on runoilija kirjoittanut osaksi erään laulun tekstiä. Meidän pohjoinen ilmastomme tarkoittaa sitä, että ruutiasekausi on kalenterissa viisi kuukautta, käytännössä kolme. Vähän ronskisti sanottuna: miksi me uinumme prinsessa Ruususen unta valtaosan vuotta, kun kesälajeja tukevia ja uusia ampujia enemmän kiinnostavia lajeja voitaisiin harrastaa ympäri vuoden ajatusmaailmaa hiukan avartamalla?
Vehanen totesi vielä, että jos ja toivottavasti kun lajikirjoa laajennetaan, niin 10 metrin ratoja ei tule sulkea kesän ajaksi.
– Jos et ruutiasetta saa mutta haluat harrastaa, ovet pitää olla avoinna. Se aalto, jonka harjalla nyt olemme negatiivisessa mielessä, ei osoita tyyntymisen merkkejä. Meidän ei pidä omaehtoisesti siihen hukuttautua, vaan nostaa purjeet ja ottaa uusi suunta, jotta ampumaurheilua olisi eri muodoissaan vielä tulevienkin 150 vuoden ajan. Itse uskon lujasti, että viisastenkivi löydetään ja jatko turvataan. Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä SAL:n Tulevaisuusryhmä pian jul
kaistavassa raportissaan esittää.
Vehanen myös onnitteli juhlivaa seuraa ja kiitti sitä ”kaikista tähänastisista saavutuksista” sekä toivotti mitä parhainta menestystä myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
|
