Kun katsoin aamulla kotona ulos ikkunasta, avautui eteeni ohuen lumi- ja kuurapeitteen alla vihreä nurmikko pensaineen ja kirsikkapuu, jossa välkehti joulunvalot. Illan ja aamun tv-säät ovat luvanneet kaikkialle valkean joulun. Näin pohjoisen pojasta näky tuntuu vieläkin oudolle, vaikka olen täällä asustellut jo yli kolmekymmentä vuotta. Mieli kaipaa edelleen sitä oikeaa valkeaa joulua ja talvea. Toivottavasti se tulisi pian!
Lumen tuloa odotellessani olen etsiskellyt itsestäni sitä joulun tuntua tai tunnetta, joka ilmestyy jossain vaiheessa. Toissa päivänä kun istahdin pitkästä aikaa kirkon penkille odottamaan joulukonsertin alkua ja kun pienet kerholaiset Lucia-neidoksi pukeutuneena kynttilät kädessä kulkivat keskikäytävää pitkin laulaen hennolla äänellä Lucia-hymnia, herkistyi mieleni. Kulkueen päätyttyä alttarin vierelle kajahti ilmoille tuttuakin tutumpi En etsi valtaa loistoa ja sitten perään Arkihuolesi kaikki heitä. Tuo tunnelma lauluineen pysäytti. Pysäytti miettimään joulun merkitystä ja nykyhetkeä. Nämä joulun hetket ovat hyvä mahdollisuus tutkailla ympärillämme tapahtuvaa elämää, toimintaa jne.
Tämäkin vuosi on ollut monella tapaa erittäin hyvä vuosi. Kilpailullisesti vuosi on jälleen ollut menestyksekäs, kun laskemme kaikki mitalit (henkilökohtaiset ja joukkuemitalit) tulee mitalien määräksi kaikkiaan 26 mitalia. Ampumaurheilu otetaan vakavasti ja meidät noteerataan monien tahojen silmissä, niin ministeriöissä kuin muun julkishallinnon taholla, entistä paremmaksi ja korkeammalle. Rata-asioiden ja yleensäkin ampumaurheilun tiimoilla olen saanut tavata useita ministereitä, korkeita virkamiehiä ja yritysjohtoa. Äkkiseltään se saattaa tuntua hienolta ja hohdokkaalta, välillähän se sitä toki onkin – varsinkin silloin, jos satutaan huomioidaan positiivisesti.
Mutta pääsääntöisesti se on arkista työtä ja kovaa neuvottelua…
Kuitenkin se hetki siellä Töölön kirkon penkissä pani ajattelemaan omaa työtäni ja asemaani. Tunnen itseni hyvin etuoikeutetuksi saadessani olla ns. näköalapaikalla ja liikuntajärjestön huipulla, mutta samalla tunnen suurta iloa ja nöyryyttää sekä kiitollisuutta saadessani tehdä työtä yhteisten päämääriemme ja koko ampumaurheiluväen eteen. Se ei aina ole ollut suinkaan helppoa, mutta mieltäni ovat nostaneet ne hyvät uutiset kentältä, joita näen ja kuulen: ampumakoulujen täyttyminen, uusien tulokkaiden runsaus, seurojen aktiivisuus seuratapaamisissa ja Kansallisen Ampumaurheiluviikon tapahtumissa jne. Työtä on todella riittänyt ja paljon olemme yhdessä saaneet aikaan. Ilman seurojen ja Teidän kaikkien henkilökohtaisia mukaan tulojanne sekä aktiivisuuttanne moni asia olisi jäänyt vain puuhastelun tasolle. Nyt niistä on, mukana olonne vuoksi, muodostunut isoja tapahtumaketjuja, ampumaurheiluperheen yhteistä toimintaa, joka on näkynyt ja kuulunut.
Joulun suuri unelma täyttyi Betlehemissä, vaatimattomassa tallissa, jossa joulun suurin lahjamme tuli maailmaan. Toivon, että jokaisella meillä olisi omia unelmia ja haaveita niin elämästämme, urastamme kuin myös ampumaurheilusta, mutta myös Joulun Herrasta. Ei kunnian ja vallan vuoksi, vaan siksi, että olisimme tasapainossa itsemme, perheemme, työmme ja harrastuksemme suhteen ja tietäisimme toimillemme suunnan. Ne unelmat ovat arvokkaita ja työ, jota olette tehneet ja teette edelleenkin niiden eteen, on arvokasta urheilumme ja harrastuksemme jatkuvuuden kannalta. Toivottavasti joulun aika tuo aikaa levätä ja kerätä voimia, mutta myös mahdollisuuden unelmoida tulevaisuudesta.
Lausun parhaat kiitokseni Teille kuluneesta vuodesta, tekemästänne työstä ampumaurheilun eteen ja siitä, että olette olleet mukana runsaslukuisina yhteisissä ponnisteluissamme. Tästä on hyvä jatkaa!
On Teille tänään syntynyt Vapahtaja, joka seimessä maakaapi…
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2006 !
Risto Aarrekivi
Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n toiminnanjohtaja
Oheinen teksti pdf-muodossa kuvineen löytyy tästä
