Mitä voimme oppia menneisyydestä?

Monimutkainen ja sekava ympäristölupa ei ole kenenkään etu (kuva: Ympäristöministeriön julkaisuja 10/2019).

Syystä tai toisesta ampumaratakeskustelussa on pitkään korostettu vain toiminnan negatiivisia puolia. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikella ihmistoiminnalla on ympäristövaikutuksia, joten kyse on pikemminkin siitä, mikä toiminta on hyväksyttyä ja kuka hyväksyttävyyden määrittelee.

Ennen vuonna 2014 julkaistua ampumaratojen parhaan käyttökelpoisen tekniikan opasta monia ampumaratoja on suljettu tai niiden toimintaa merkittävästi rajoitettu, kun ei ollut osaamista arvioida ampumaratatoiminnan aiheuttamaa todellista riskiä ympäristölle.

Yksi ampumaratojen ongelmien ydin on ollut se, että ampumaratojen toiminnanharjoittajat (mm. ampumaurheilu- ja metsästysseurat, riistanhoitoyhdistykset, reserviläisyhdistykset ja muut sekä niiden muodostamat ampumaratayhdistykset) ovat jääneet ampumaratojen ympäristölupaprosessien kanssa pitkälti yksin. Tästä taas on seurannnut puutteellisia ympäristölupahakemuksia, niistä aiheutuneita ylimääräisiä ja turhia selvityksiä, viranomaisten määräämiä tarpeettomia ja kalliita tutkimuksia ja lopulta tarpeettoman tiukkoja lupaehtoja ja jopa ratojen sulkeutumisia. Ampumaratojen ympäristölupaprosesseissa on lukuisia surullisen kuuluisia esimerkkejä siitä, kuinka lupaprosessin edetessä on ajauduttu tutkimus- ja hallintotuomioistuinkierteisiin, joihon on saatu uppoamaan kymmeniä tuhansia euroja, pahimmissa tapauksissa jopa yli 100 000 euroa.

Puutteellisen lupahakemuksen lisäksi syynä tähän ovat useimmiten olleet tutkimukset, joita ei ole kohdennettu siihen ilmiöön, josta lupaharkinnassa ollaan kiinnostuneita tai mittauksia on tehty olosuhteissa, jotka eivät täytä virallisia mittausolosuhteita ja näin tutkimuksia joudutaan tekemään uudestaan ja uudestaan. Tämä puolestaan tekee prosessista sekavan ja mikäli tutkimustulokset eivät edes ole vertailukelpoisia, selkeästi dokumentoituja ja perustuvat puutteelliseen näytteenottoon on selvityksiin käytetty raha hukkaan heitettyä ja luvanhakija on vain ostanut ongelmia. Tällaisessa tapauksessa myös viranomaisen on mahdotonta laatia selkeää lupapäätöstä.

Aikaisempien ongelmien korjaamiseksi ja uusien välttämiseksi on perustettu ympäristölupahanke, jonka turvin autetaan ampumaratojen toiminnanharjoittajia ympäristölupa-asioiden kanssa. http://www.ampumaurheiluliitto.fi/liitto/jasenpalvelut/ymparistolupapalvelu/