– Ratojen kohtalo ei sureta vain urheiluampujia. Se koskettaa myös maakunnan lukuisia metsästäjiä, reserviläisiä ja ampumahiihtäjiä. Voimien yhdistäminen olisi nyt paikallaan, jotta emme jäisi ilman ratoja, Määttänen kirjoittaa.
Kolumnin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Pohjola-palkinnon hakuaika on alkanut. Tänäkin vuonna seitsemäntoista seuraa saa rahapalkinnon. 10 000 euron pääpalkinnon lisäksi palkitaan kaksi pääpalkintofinalistia sekä neljätoista seuraa maakunnallisella Pohjola-palkinnolla.
Kuudelle seuralle on luvassa myös valtakunnallista tv-näkyvyyttä Yle TV2:n Sisu-ohjelmassa. Näistä kuudesta valitaan kolme seuraa finaaliin yleisöäänestyksen perusteella. Pohjola-pääpalkinnon voittaja julkistetaan Suomen Urheilugaalassa ensi vuoden tammikuussa (15.1.).
Pohjola-palkinto Hyvälle Seuralle on tunnustuspalkinto moniarvoiselle ja laadukkaalle seuratyölle. Sillä halutaan kannustaa niitä yli miljoonaa suomalaista, jotka tekevät työtä urheiluseuroissa. Vuonna 2012 Pohjola-palkinnon valintakriteereissä painotetaan erityisesti sitä, miten seurassa ja sen toiminnassa edistetään hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita.
Pohjola-palkinnon valintakriteerit ovat:
– Seurassa noudatetaan Reilun Pelin periaatteita ja yhdistystoiminnan pelisääntöjä.
– Seura tekee pitkäjänteisesti konkreettisia toimia jäsentensä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.
– Seurassa on innostava ilmapiiri ja yhdessä tekemisen meininki.
– Seura on avoin erilaisille liikkujille.
Hakuaika on 2.4.-23.5.
Lisätietoja ja hakulomake löytyvät täältä.
Ampumaurheiluliitto luovutti reilun pelin merkin kultaisen kapulan veteraanien MM-halliyleisurheilulle maanantaina Jyväskylässä.
Veteraaniyleisurheilun hallimaailmanmestaruuskilpailuissa Jyväskylässä on tällä viikolla luvassa reilun pelin juhlaa. Kisat ovat mukana Suomessa järjestettävien kansainvälisten urheilutapahtumien reilun pelin haastekampanjassa. Reilun menon kunniaksi myös kisojen viesteissä käytetään kultaisia viestikapuloita.
Reilun pelin haaste merkkinään kultainen kapula saapui Jyväskylään ilma-aseiden EM-kilpailuista, jotka järjestettiin helmikuussa. Kapulan luovuttivat maanantai-iltana järjestetyissä MM-hallikisojen avajaisissa veteraaniyleisurheilulle Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi ja valmennuksen johtaja Jari Karinkanta.
– Meille ampumalajien edustajille oli kunnia-asia ottaa vastaan puhtaan urheilun haaste ja viedä tärkeää sanomaa eteenpäin. Vietimme helmikuussa hienot puhtaan urheilun kisat Heinolassa. Toivon, että Jyväskylässä reilu henki ja sitoutuminen eettiseen urheiluun ovat yhtä iloisesti ja vahvasti esillä, Aarrekivi sanoi.
Veteraaniyleisurheilun MM-kilpailuihin odotetaan 66 maan edustajia, yhteensä 3000 urheilijaa. Kilpailujen ohjelmassa ovat perinteisten hallilajien lisäksi myös ulkoheittolajit sekä pitkän matkan juoksut ja kävely.
– Haaste on meille mieluinen. Veteraaneissa on viisautta, ja teemme kaikkemme onnistuneen ja puhtaan kisatapahtuman eteen. Hyvin kansainvälisissä kisoissamme puhtaan urheilun viesti kiirii samalla myös Suomelta maailmalle, Suomen Veteraaniurheiluliiton toiminnanjohtaja Vesa Lappalainen sanoi.
Suomessa järjestettävien kansainvälisten urheilutapahtumien reilun pelin haastekampanja on osa Puhtaasti paras -ohjelmaa. Kultainen kapula haastaa vastaanottajansa edistämään puhdasta urheilua ja sitoutumaan sen arvoihin. Kultainen kapula on jo kiertänyt Suomea Nuorten olympiafestivaaleilla vuonna 2009, salibandyn MM-kisoissa 2010, muodostelmaluistelun MM-kilpailuissa ja enduromoottoripyöräilyn MM-joukkuekilpailuissa 2011 sekä viimeksi ilma-aseiden EM-kilpailuissa helmikuussa.
Puhtaasti paras -ohjelman esittelypiste on paikalla Jyväskylässä torstaina 5.4. ja perjantaina 6.4. kello 12-17. Esittelypisteellä voi allekirjoittaa suurvetoomuksen puhtaan urheilun puolesta ja testata, tunnistaako Puhtaasti paras -ohjelman urheilijatähdet. Esittelypisteellä on myös kuvateline, johon kisoissa palkitut urheilijat kirjoittavat nimensä puhtaan urheilun puolesta.
ADT:n ja Fazerin Puhtaasti paras -ohjelma käynnistettiin toukokuussa 2008. Se kunnioittaa puhtaita urheilijoita ja reilun pelin arvoja sekä nostaa valokeilaan urheilijat, jotka urheilevat eettisesti: lajiaan, kilpakumppaneitaan ja itseään kunnioittaen. Ohjelma haastaa urheilua seuraavat suomalaiset, urheilujärjestöt, urheilijan lähipiirin ja urheilijat mukaan reiluun peliin. Ohjelman vetoomukseen puhtaan urheilun puolesta voi osallistua osoitteessa www.puhtaastiparas.fi.
Suomen Olympiakomitean hallitus on torstaina pitämässään kokouksessa valinnut pääsihteeriksi Mika Sulinin. Hän aloittaa täysipäiväisesti 1. joulukuuta nykyisen pääsihteerin Jouko Purontakasen jäädessä eläkkeelle.
Sulinilla, 53, on vahva kokemus urheilumarkkinoinnista ja myyntitehtävistä. Hän on toiminut toimitusjohtajana muun muassa Exel Sports Oy:ssä, Helsinki Halli Oy:ssä sekä Nike Pohjoismaissa. Myös järjestöpuolella Sulinilla on ollut useita hallitusjäsenyyksiä sekä muita luottamustehtäviä. Olympiakomitean pääsihteerin virkaan hän siirtyy Suomessa toukokuussa pidettävien jääkiekon MM-kisojen pääsihteerin virasta.
– Meillä oli positiivinen haaste löytää erittäin hyvien hakijoiden joukosta paras. Hallituksen puolesta voin sanoa, että olemme mielestämme löytäneet Sulinista erinomaisen jatkajan Purontakasen ansiokkaalle työlle. Olympiakomitealla on edessään mielenkiintoiset vuodet huippu-urheilun muutostyössä, ja näemme, että Sulinin vankka kokemus urheilun eri sektoreilta on omiaan tukemaan käynnissä olevaa muutosprosessiamme, Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo perustelee valintaa.
– Valintaprosessi oli pitkä, ja olen erittäin motivoitunut ottamaan haasteen vastaan. On hienoa, että pääsen mukaan työstämään Joukon rinnalla Lontoon kisaprojektia. Ne ovat isoja kokonaisuuksia, ja näin kapula vaihtuu sujuvasti vauhdissa, Sulin kuvaa tuntemuksiaan.
Yli puolet Kuopion kultahippufinaalien joukkueista pohjanmaan alueelta.
Viime viikonloppuna käytyjen lasten valtakunnallisen ampumaurheilutapahtuman suurin osa urheilijoista tulee pohjanmaalta. Sunnuntaisista joukkukekilpailujen joukkueista oli yli puolet pohjanmaan alueen seuroista. Tämä vuonna "suurin ja kaunein"osallistujamäärillä verrattuna oli Isokyrön Metsästys- ja Ampumaseura ja Lappajärven Ampujat. Kummankin seuran henkilökohtaisetkin suoritukset ylittivät 30 suorituksen rajan! Seurat rohmusivat mitaleita niin joukkue kun henkilökohtaisessakin kilpailussa. Isokyrössä ja Lappajärvellä on valtava ampumaurheilubuumi menossa ja vaatii ohjaajilta paljon, että nuon suuret harrastajamäärät saadaan pidettyä harrastuksen parissa. Entisten vuosien suurseuroilla Härmän Seudun Ampujilla, Kauhavan Ampujilla ja Kauhajoen Ampujilla on pieni "välikausi" menossa ja niiden osallistujamäärät ovat hieman pudonneet. Ampumaurheilua harrastavat kunnat ovat suhteellisen pieniä, eikä jokavuodelle riitä osallistujia entisten vuosien tapaan. On mielekästä seurata, miten pohjanmaan alueella on ampumaurheilu edennyt paikkakunnalta toiseen pitkälti ns. "kummiseuratoiminnalla". Mm Härmän Seudun Ampujat veivät aluksi tietoa Kauhavan Ampjille, jotka taas edelleen Lappajärvelle ja saas nähdä mihin suuntaan Lappajärvi levittää lasten ampumaurheilupainotteisen harrastustoiminnan suuntaa pohjanmaalla.
Kokonaisosallistujamäärissä on myös havaittavissa hieman taantumaa tarkastellessa osallistujamääriä edellisiin vuosiin. Ampumaurheiluharrastus ei ole helpommasta päästä ja konkreettinen tuloksen putoaminen siirryttäessä vastapainoammuntaan on monelle lapselle liian suuri kynnys ampumaurheiluharrastuksen jatkamiseen. Ampumavarusteet helpottavat hieman kisasuoritusta ja harjoitustoimintaa. Ampumavarusteet sallimalla harrastamisesta saadaan mielekkäämpää kun kasvuiässä olevan nuoren ampujan fyysiset ominaisuudet ovat vielä kehitysvaiheessa, eikä harrastaminen aiheuta kipuja pitkäjaksoisten harjoitusten tekemisessä.
Keskustelinkin Kuopiossa yhden suomalaisen entisen huippuampujan kanssa, joka ihmetteli, miksi lapsi ei saa tehdä täydellistä suoritusta? Asiaa tarkemmin ajateltua tuli mieleen, aika hyvä kysymys! Miksi ihmeessä täydellisen suorittamisen tekemällä harrastusta aletaan vaikeuttamaan ja hankaloittamaan varustemuutoksilla? Olisiko varusteasia todella otettava uudelleen käsittelyyn nuorisovaliokunnassa?
Kalenteria voi tilata sähköpostitse Maila Pynnöseltä. Kalenteri maksaa 10 e (+ postituskulut). Jos tilaa kymmenen kalenteria tai enemmän, kappalehinta on 9 e (+postituskulut).
Kultahippufinaalien toinen kisapäivä alkoi virallisesti kesäajassa ja siksi tietysti myös aurinkoisissa merkeissä. Kuopio-halli täyttyi sunnuntaina 25.3 railakkaista kannustushuudoista ja pienten ja suurempienkin jalkojen töminästä kun joukkuekilpailut saatiin käyntiin. Sunnuntaina kisasi 95 kolmen hengen joukkuetta eri puolilta Suomea.
Kultahippufinaalien joukkuekisat poikkeavat piristävästi perinteisestä ampumaurheilukisasta, sillä kilpailusuoritusten lisäksi tärkeää osaa näyttelee joukkuekavereiden ja taustajoukkojen korvia huimaava kannustus, jalkojen tömistely sekä katsomossa liehuvat liput. Onnistuneista taulujen kaadoista saa ja pitää iloita näyttävästi hurraten. Kisatunnelmasta ei voi jäädä paitsi finaaleita paikanpäällä seuratessa.
Toinen joukkuekilpailun erikoisuus ovat maalitaulut, jotka muistuttavat läheisesti ampumahiihdon tauluja. Kilpailua on helppo seurata ja onnistumiset näkyvät nopeasti katsojankin silmään kun tauluja ”tiputetaan” yksi kerrallaan.
”Suuren urheilujuhlan tuntua”
Sunnuntain finaalit olivat toinen toistaan tiukempia ja jännitys säilyi loppumetreille saakka. Tasatuloksia ja vaihtelevia tilanteita koettiin monen kisan aikana.
Pohjanmaan aluejaoston puheenjohtaja, Härmän Seudun ampujia edustava Jukka Yliketola iloitsi aamupäivällä pohjalaisesta menestyksestä.
– Ei pöllömpi homma, Yliketola hymyili seuratessaan vauhdikkaasti eteneviä joukkuekisoja.
Pohjanmaalta olikin melkoinen edustus, sillä Yliketola sai laskujensa summaksi peräti 48 joukkuetta alueeltaan. Edustus on ollut vahva jo vuosia, sillä Kultahipputoiminta on pohjanmaalla voimissaan. Oikeastaan vain vahvat seurat vaihtelevat, mikä sekin on tietysti vain hyvä asia kun puhutaan nuorista urheilijan aluista.
– Tänä vuonna näyttää olevan Lappajärven ja Isonkyrön vuoro olla voittoisia, Härmän seudun ampujia edustava Yliketola jakoi kiitostaan.
Hän totesikin, että kevään Kultahippufinaalit ovat lapsille ja nuorille kauden huipentuma ja tapahtuma, jota odotetaan koko pitkä talvi. Ja ”pohojalaasia” kun ollaan Jukka Yliketola tunnusti, että kyllä tänne pärjäämään lähdetään, vaikka hauskanpidosta onkin ensisijaisesti kyse.
– Onhan tässä kaiken hurrauksen keskellä aikamoista suuren urheilujuhlan tuntua, hän hehkutti eikä ollut lainkaan väärässä.
Kisakavereita kannustetaan
Myös järjestäjien kasvoilla oli helpottunut hymy. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Kimmo Lahti kertoi, että kaikesta on selvitty ja osanottajien tyytyväisyys on tietysti paras mittari. Myös Kuopion Ampuma- ja Metsästysseuran puheenjohtaja Jouni Kröger iloitsi hyvin menneistä kisoista. Kröger kertoi, että Kuopiossa kisoja saisi järjestää vaikka kuinka paljon jos jaksamista riittäisi, mutta kertoi, että Kultahippufinaalien järjestäminen on tietysti kolmelle järjestävälle seuralle aivan erityinen kunnia.
Sunnuntaina kotiin palannee väsyneitä, mutta onnellisia kisaajia ja heidän taustajoukkojaan. Kavereita eri puolilta Suomea on tavattu ja uusia kokemuksia koettu. Ja on todettava, että nuorimmat kisaajat osaavat erityisen hienosti myös kisakavereiden kannustamisen. Ennen suoristusta tsempataan ja suoritusten jälkeen käydään taputtelemassa ja halaamassa. Kuten kisaorganisaation puheenjohtaja Kimmo Lahti kisatunnelmaa kuvaili, myös nuoremmat kisaajat kokevat kisoissa niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin tunteita, se kuuluu urheiluun, mutta yleensä ne kyyneleet ovat kuivuneet viimeistään silloin, kun varusteet on pakattu ja pieni juoksuspurtti tai juttutuokio joukkuekavereiden kanssa on tehty. Sitä on nuorisourheilu parhaimmillaan.
Seuraava iso Kultahippufinaali käydään ruutiaseilla elokuussa Ahvenanmaalla.
Lisää tietoa Kuopion finaaleista löydät täältä.
Kaikki tulokset löydät täältä
Liikunnan kehitysyhteistyö LiiKe ry on palkinnut Vuoden LiiKe -palkinnolla Liikuntaystävä-hankkeessa mukana olleet 42 lajiliittoa. Ampumaurheiluliitto on ollut hankkeessa mukana usean vuoden ajan.
LiiKe palkitsee vuosittain yhteisön, tahon tai henkilön, joka on osallistunut merkittävästi liikunnan ja kehityksen tukemiseen. Vuoden 2011 palkinto päätettiin LiiKen hallituksen toimesta jakaa Liikuntaystävä-hankkeessa mukana olleille järjestöille, jotka ovat tukeneet tansanialaisia ystävyyskoulujaan vuodesta 2004 lähtien ja ovat edesauttaneet liikunnan palaamista oppiaineeksi tansanialaisissa kouluissa. Vuosina 2001-06 liikunta ei ollut tansanialaisissa kouluissa oppiaineena, mutta pitkän kehitysyhteistyön jälkeen liikuntaa voi nykyisin opiskella alakoulusta lukioon saakka.
LiiKen mukaan liikuntaystävät ovat ”merkittävästi auttaneet LiiKen toiminnan aloittamisessa ja ovat myös tukeneet LiiKen kautta ystävyyskoulujaan Tansaniassa mittavalla määrällä liikuntavälineitä ja -tietoutta”. Liikuntaystävät ovat samalla levittäneet Suomessa ja maailmalla tietoa liikunnan merkityksestä ”kehityksen katalysaattorina kehitysmaissa”.
Liikuntaystävien palkintojenjakoseminaari järjestettiin tiistaina SLU-talossa Helsingissä.
Suomalainen urheiluvalmentaja on useimmiten mies, toimii vapaaehtoispohjalta, omaa kymmenen vuoden kokemuksen valmentamisesta ja on saanut lähes aina jotain valmentajakoulutusta.
Nämä tiedot käyvät ilmi laajasta suomalaisvalmentajille suunnatusta kyselystä, joka tehtiin vuonna 2009. Siihen vastasi yhteensä 2213 suomalaista valmentajaa, jotka olivat toimineet aktiivisesti valmentajina tai ohjaajina kyselyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.
Valtaosa kyselyyn vastanneista valmentajista oli miehiä (70 %). Kaksi kolmasosaa valmentajista kuului ikäluokkaan 30-49 vuotta ja asui joko yli 50 000 asukkaan kunnissa tai pääkaupunkiseudulla. Valmentajakoulutusta oli 93 prosentilla vastaajista ja korkeimpana valmentajakoulutuksena noin puolella oli lajiliiton I-tason koulutus, neljäsosalla II- tai III-tason koulutus ja korkea-asteen valmentajakoulutus oli noin joka viidennellä vastaajalla.
Omaa kilpaurheilukokemusta oli 84 prosentilla vastanneista, ja valmennustoiminnan aloittamisen yleisimpiä syitä olivat oma lajiharrastustausta tai oman lapsen lajiharrastus. Valmentajakokemusta oli kertynyt keskimäärin kymmenen vuotta, ja 65 prosenttia toimi valmennustehtävässään vapaaehtoispohjalta. Valmennuskertoja kertyi viikossa keskimäärin neljä, ja aikaa valmentamiseen käytettiin noin kymmenen tuntia viikossa.
Useimmin toteutuneet ja myös tärkeimmiksi koetut oppimistilanteet suomalaisvalmentajilla olivat arkivalmennuksen kautta saatava kokemus ja tieto, oman lajin valmentajilta oppiminen ja omat kokemukset urheilijana. Kahdeksan valmentajaa kymmenestä oli osallistunut lajiliiton tasokoulutukseen. Noin puolet vastaajista koki sen erittäin tärkeäksi valmentajana oppimisen ja kehittymisen kannalta.
Julkaisu on luettavissa kokonaisuudessaan KIHUn sivuilta.
